Keräilijä Heikki Björkbomin pitkäaikainen haave toteutui, antiikin suurkuluttaja löysi kehutun Nicole Freresin soittorasian Isosta-Britanniasta

Villa Rosenlew eli Pölkkylä valmistautuu 120-vuotisjuhliinsa. Isäntä Heikki Björkbom on vuosikymmenien ajan haaveillut saavansa kokoelmiinsa sveitsiläisen huippuvalmistajan maailmankuulun soittorasian. Unelma toteutui toukokuussa, kun keräilijä matkusti Isoon-Britanniaan noutamaan runsaat sata vuotta vanhaa Nicole Freresin laitetta. Suuri yleisö pääsee nauttimaan sylintereihin tallennettuja aarioita ensi kesänä.

Nicole Freresin soittorasian dogumentit kertovat harvinaisen esineen koko historian. Antiikkikauppiaana elämäntyönsä tehnyt Heikki Björkbom arvostaa tavaroiden tarinoita.

Unelmoiminen kannattaa.

Sadoista öljylampuistaan kuulu Heikki Björkbom on nyt myös ikionnellinen Nicole Freresin soittorasian omistaja.

Keräilijä tietää, että etsivä löytää.

Björkbom selasi netissä huhtikuisena iltana antiikkihuutokauppojen sivustoja.

– Yhtäkkiä katseeni liimautui Ison-Britannian kuuluisimman huutokaupan soittorasiatarjontaan. Näin silmieni edessä aarteen, jota olin metsästänyt vuodesta toiseen mutta tuloksetta. Ahmin kaikki tiedot, jotka harvinaisuudesta oli esillä. Toivoni syttyi: ehkäpä nyt.

Koko aikuisikänsä antiikkikauppaa tehnyt Björkbom taitaa keinot. Mies onnistui lähettämään viestin suoraan soittorasian myyjälle.

Ahkeraa kirjeenvaihtoa

Soittorasian sylintereihin on tallennettu peräti 24 kappaletta. Ne ovat suurien maailman luokan säveltäjien tuotantoa.

Toivottu yhteys syntyi.

Richard Lamb lähetti sähköpostin, jossa hän kuvasi tarkasti soittorasiaa ja sen pitkää historiaa. Erikoisuus tuli Lambin suvun omistukseen vuonna 1920 suoraan sen ensimmäiseltä omistajalta.

Heikki Björkbom ja Lamb vaihtoivat viestejä niin tiiviisti, että he olivat jo kuin vanhat ystävät kaksiviikkoisen sanomanvaihdon jälkeen.

– Rakastan esineitä, joilla on tarkasti dokumentoitu historia. Tämän soittorasian taival on kirjoissa ja kansissa sen valmistumisesta lähtien.

– Lopulta puheemme kääntyi kaunottaren hintaan. Rahastakin pääsimme hyvin yhteisymmärrykseen. Liikuimme kipurajoilla.

– Pääsiäisenä aloin suunnitella autoreissua saarivaltioon. Laadin matkasuunnitelman. Hankin tarvittavat lauttaliput ja majoitukset.

Björkbom myöntää olleensa täpinöissään, kun lähti kohti määränpäätään.

3 000 kilometrin pikapyrähdys

Heikki Björkbomin Citroenin matkamittariin kertyi Ison-Britannian-pyrähdyksellä noin 3 000 kilometriä.

– Kyllä minua jossakin kohti matkaani hirvitti, miten selviydyn vasemmanpuoleisesta liikenteessä kuningaskunnan puolella. Kiinnitin autoni takaikkunaan näyttävän FIN-plakaatin. Britit antoivat kiitettävän ystävällisesti tietä. Paikalliset autoilijat todennäköisesti pelkäsivät suomalaista huristelijaa.

– Parhaimmillaan moottoritiet ovat kahdeksankaistaisia. Onnekseni herra Lamb saapui minua autollaan vastaan, joten taival taittui turvallisesti ilman koheltamista.

Björkbomin mukaan herra Lamb vakuuttui täysin siitä, että soittorasia saa arvoisensa uuden kodin.

– Hän sanoi, että jos joku lähtee varta vasten Suomesta saakka noutamaan esinettä, hänen on sitä sydämestään rakastettava. Sanat lämmittivät sydäntäni.

Björkbomin matka taittui muuten suotuisien tähtien alla, mutta hän unohti viemisvodkat yhteen yöpymispaikkaansa.

– Muistan loppuelämäni tämän keikan.

”Nähdessäni olin sanaton”

Keräilijä Heikki Björkbom on onnellinen mies. Hän onnistui hankkimaan sveitsiläisen soittorasian, jolla on jo ikää runsaat sata vuotta

Kun h-hetki koitti, maailma pysähtyi.

Richard Lamb johdatti suomalaisostajan kamariin, jossa soittokone oli plyysiin verhoiltuna.

– Sain ottaa soittorasiaa verhonneen peitteen pois. Sen suojista paljastui lumoava näky.

– Kun näin koko komeuden, olin sanaton. Silmäni säteilivät ja sydämeni pakahtui mielihyvästä. Siinä se nyt oli, minun käsieni ulottuvilla, Heikki Björkbom kuvaa tuntojaan.

– Hetki ei ollut unta eikä näytelmää vaan täyttä totta.

Järjellinen hintalappu

Richard Lamp entisöitti soittorasiaharvinaisuuden ennen kun hän myi sen Suomeen. Tällä sylinterillä on neljä laulua. Soitan kappaleita ensi kesänä Pölkkylän 120-vuotisjuhlissa, Heikki Björkbom lupaa.

Amerikassa vanhat eurooppalaiset soittorasiat ovat kovassa huudossa.

– Rapakon takana antiikkiesineiden hinnat ovat suorastaan taivaissa. Amerikkalaiset maksavat harvinaisuuksista maltaita, koska niitä on siellä rajallinen määrä, Heikki Björkbom kertoo.

Björkbom on oppinut pitkän elämänsä aikana, ettei tavaroita saa liikaakaan haluta.

– On puntaroitava, mikä on asiallisen kohtuullinen hinta.

Sveitsiläinen Nicole Freresin ”kehuttu” soittorasia maksoi valmistamisensa aikaan Isossa-Britanniassa hyvän virkamiehen kahden vuoden palkan verran.

Seikkaperäinen tarina

Vuonna 1920 Nicole Freres -soittorasian käytettynä hankkinut Benjamin Buxton oli Richard Lambin isoeno. Buxton keräsi mekaanisia soittimia.

– Kyyneleet valuivat silmistäni, kun näin, miten Buxton oli kirjoittanut juhlavalla käsialalla soittorasian tarkat käyttöohjeet neljälle paperiarkille, Heikki Björkbom kertoo.

Ohjeet seurasivat nyt soittorasiaa Suomeen.

Myyjä kertoi piirun tarkasti soittorasian vaiheet Lambin sukukunnassa.

– Nyt soittorasian elämäkerrassa avataan uusi sivu Suomen kamaralla.

Buxton asui ja työskenteli pienessä mökissä Derbyshiren nummen laitamilla Sheffieldin lähistöllä. Insinöörinä hän pyöritti pientä korjaamoa korjaten ja huoltaen autoja sekä moottoripyöriä.

Buxton menestyi lisäksi kellojen korjaajana.

– Hänen eläessään olin vielä pikkupoika. Vierailuista isoäitini veljen luokse muistan hänen nerokkaasti asentamansa moottoripyörän moottorin generaattoriksi, jonka virran turvin huoneet valaistiin. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mistä isoenoni oli soittorasiaerikoisuuden saanut. Uskoisin, että hänen kokoelmassaan olleet metalliset levysoittorasiat olivat lähtöisin paikallisista kapakoista. Ne tulivat tarpeettomiksi, kun gramofonit yleistyivät, Richard Lamp kertoo.

Toisen maailmansodan jälkeen Buxton myi Nicole Freresinsä Richard Lambin isoisälle.

– Muistan, että aina isoisäni 1970-luvun puolivälissä tapahtuneeseen kuolemaan saakka tyylikästä soittorasiaa kuunneltiin keskittyneesti kaikissa isovanhempieni juhlissa, Richard Lamp romantisoi.

– Kun isoisäni kuoli, isäni tohtori Johan Lamb osti soittorasian isoisäni kuolinpesältä. Isälläni oli lääkärin vastaanotto Royal Lemmingtonin kylpylässä Warwickshiressä. Isäni oli innokas antiikkiesineiden keräilijä. Hän halusi esitellä soittorasiaa niin lapsilleen, lastenlapsilleen kuin vierailleen.

– Kun isäni kuoli vuonna 2002, soittorasia jäi äidilleni. Soittorasia ei ole soinut isäni poismenon jälkeen. Kaksi vuotta sitten esineharvinaisuus siirtyi minulle. Halusin varmistaa soittorasian kunnon ja vein sen asiantuntija Max Plummerille täydellistä huoltoa varten. Mestarientisöijä laittoi pöydän viimeisen päälle loistoonsa. Nyt päätin luopua siitä, joten soittorasian taival Lambin suvussa päättyy, Richard Lamp laittaa pisteen.

24 teosta mandoliinilla

Kellontarkkaa laatutyötä Nicole Freresiltä. ”Mandoliini” on valmis soimaan.

27Heikki Björkbom on kuunnellut soittorasiansa suuresti ylistettyä valloittavan kaunista soitantaa.

– Valmistaja on tallentanut kuhunkin sylinteriin neljä kuuluisaa teosta. Tarjolla on siis 24 kappaletta.

Mukana on Händeliä, Mendelssohnia, Mozartia, Weberiä, Rossinia, Verdiä, Meyerbeeriä, Labitzkyä, Straussia sekä Jullienia.

Björkbom lupaa, että Pölkkylän 120-vuotisjuhlavieraat kuulevat soittorasian romanttisia säveliä vuoden 2020 kesällä, kun Villa Rosenlew avaa ovensa suurelle yleisölle.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.