Kurun loma-asuntomessualueella ei tarvitse olla koskaan yksin – ”Yhteyttä pidetään myös silloin, kun ei olla mökillä”

Vuoden 2003 loma-asuntomessualueesta Kurun Paappasenniemessä on vuosien mittaan kasvanut ympäri vuoden aktiivinen, eloisa kyläyhteisö. Talkoilla tehdyllä petankkikentällä ei ole pulaa pelikavereista.

Paappasenniemestä löytyy hienoja, joskin kapeita hiekkarantoja.

Kurun Paappasenniemen petankkikentällä ovat pelanneet niin espanjalaisvieraat kuin lajin kotimaiset harrastajat. Koleana alkukesän maanantaina toisistaan mittaa ottavat varmakätiset ja tarkkasilmäiset paikalliset harrastajat. Juttu lentää, kun kun pelikavereita vuoroin kannustetaan, vuoroin heille naljaillaan.

– Väki on kaikki samaa ikäluokkaa ja sen verran samanhenkistä, että huumoriakin ymmärretään, Tauno Lönnqvist toteaa.

– Me tutustuimme toisiimme jo kuukausittaisissa messukokouksissa, joita pidettiin loma-asuntomessualueen rakennusaikana. Yhteisöllisyyttä on hiottu siitä asti, Kyösti Mäkinen selittää.

Tauno ja Raili Lönnqvist (vas.), Raimo Korpela, Kyösti Mäkinen, Rainer Smidtslund, Tapani ja Marja-Liisa Virras, Pekka ja Tarja Pikkarainen sekä Mirja Smidtslund nauttivat Paappasenniemessä paitsi luonnosta myös yhteisöllisyydestä.

Yhteiselle juhannuskokolle keräännyttiin jo ensimmäisenä kesänä, kun kokossa poltettiin rakentamisesta tähteeksi jäänyttä puutavaraa. Vuosien varrella on pidetty erilaisia yhteisiä kesäjuhlia kuten sittemmin venetsialaisiksi muuttuneet kuunpudottajaiset. Talvella on kokoonnuttu yhteisiin ulkoilupäiviin potkukelkkaviesteineen, curling-kisoineen ja lumiveistoskilpailuineen.

– Loma-ajan tapahtumissa on mukana myös paljon lapsia ja lastenlapsia. Juhannuskokolla on ollut parhaimmillaan 130 ihmisitä, Kyösti Mäkinen kertoo.

– Yhteyttä pidetään myös silloin, kun ei olla mökillä. Kaupungissa käydään porukalla keilaamassa tai  kuukausilounailla, Rainer Smidtslund jatkaa.

Tauno ja Raili Lönnqvist asuvat Paappasenniemessä vakituisesti ympäri vuoden.

Avoimet ovet naapureille

Yhteisöllisyyden nimeen vannovat Paappasenniemen asukkaat vakuuttavat, että naapureille on aina avoimet ovet. Kun Kyösti Mäkinen kiersi kylää tiedottamassa vesiosuuskunnan vaiheista, seitsemässä paikassa olisi tarjottu kahvia ja kahdessa ruokaa.

Paappasessa ei ole juuri koskaan yksinäistä, sillä niin loma-asuntoalue kuin niemi onkin, kylässä on aina asukkaita paikalla. Monessa huvilassa ollaan vakituisesti kirjoilla, muissa oleskellaan paljon ympäri vuoden.

Loma-asuntomessualueelle sai rakentaa juuri sellaisen mökin tai huvilan kuin halusi. Joukossa on sekä perinteisiä hirsimökkejä että moderneja lasilinnakkeita.

– Me esimerkiksi olemme täällä tosi paljon myös talviaikaan. Onkin hassua puhua kesäasukkaista: kyllä me olemme ympärivuotisia vapaa-ajan asukkaita, Marja-Liisa ja Tapani Virras kertovat.

Vielä Kurun kunnan aikaan alueen taloille sai helposti vakituisen asunnon statuksen, kunhan rakennus täytti vaaditut ehdot. Ylöjärven kaupungin kaavoitusviranomaiset ovat vetäneet tiukempaa linjaa.

Kaupungin alueella sijaitsevassa satamassa oleva aallonmurtaja on kunnallisen hoidon puutteessa rapistunut.

Ruokaa kasvaa joka puolella

Yhtä jalkaa yhteisöllisyyden kanssa ovat kasvaneet alueen puut. Vesijohto- ja viemärilinjojen maisemoinniksi istutetut männyt ovat jo komeita, mutta niin on entisiä aukioita peittävä pusikkokin. Erityisesti sataman aallonmurtajan hiutuminen harmittavat kyläläisiä.

– Aallonmurtaja oli aiemmin tosi komea kokkopaikka, mutta siitä on sortunut kiveä niin, että nyt se on kaventunut paikoitellen vain metrin levyiseksi. Siihen pitäisi saada lisää kiviainesta, Raili Lönnqvist harmittelee.

Loma-asuntomessujen aikaiset pysäköintipaikat ja muut aukiot ovat vuosien vieriessä pusikoituneet. Toissa talvena kaupunki teki joitakin harvennus- ja siistimishakkuita, ja kaupungin luvalla asukkaat ovat pitäneet lukuisia pusikoiden raivaustalkoita. Talkoille ei näy loppua: isolla alueella riittää aina tekemistä.

– Näytäs nyt, miten sitä kuuluisi heittää, pelikaverit huutelevat. Ja Kyösti Mäkinen näyttää. Raili Lönnqvist (vas.), Pekka Pikkarainen ja Mirja Smidtslund kannustavat.

Virallisen petankkikentän rakentamiseen saatiin kaupungilta pieni talkoorahakin.

– Laitoimme petankkikentän laitaan penkin ja pöydänkin: kun vuosia kuluu, ihmiset alkavat arvostaa oikeita penkkejä, Tarja Pikkarainen toteaa.

– Ja laittavat mielellään pehmeääkin peffan alle, Mirja Smidtslund täydentää.

Paappasenniemen varvikoissa ja happamassa maaperässä viihtyvät havupuut ovatkin sitten ainoat istutukset, jotka niemessä kukoistavat. Perennat ja kesäkukat näivettyvät happamassa ympäristössä, vadelmat, kehäkukat ja vihannekset katoavat nopeasti jänisten ja peurojen suihin.

Lastenlasten vuosien mittaan maalaamat kivet tuovat väriä varvikkoon.

– Kukkapenkit eivät täällä pysy kauniina kuin Smidtslundeilla. Siellä me sitten aina käymme ihailemassa istutuksia, Raili Lönnqvist ja Tarja Pikkarainen väittävät.

– Minusta se tosin on yksi paikan ehdottomista eduista, ettei tarvitse tehdä pihalla muuta kuin haravoida polut puhtaiksi, Pikkarainen sanoo.

Vaikka kauppoihin on yli 10 kilmetriä matkaa eivätkä istutetut vihannekset ehdi ihmisten suihin, nälkää ei Paappasenniemessä tarvitse nähdä. Poikkeuksellisen kuivaa viime kesää lukuunottamatta ympäröivä metsä notkuu marjoja ja sieniä, ja kalaa saa järvestä ainakin kotitarpeiksi.

– Aikamoisten luonnonantimien keskellä me täällä elämme, Tarja Pikkarainen toteaa.

– Täällä on niin hyvät kalavedet, että kävimme näillä rannoilla pilkillä jo alueen kaavoitusvaiheessa, Marja-Liisa Virras kertoo.

Kalastus onkin kylän suosituin harrastus ainakin heti petankinpeluun jälkeen. Jos joku saa oikein ison kalan, uutinen leviää oitis kulovalkean tavoin mökistä toiseen – kuten muutkin iloiset uutiset ja hauskat jutut.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.