Maan parhaat parhaat polut

Ylöjärvellä on hienoja pyöräilypaikkoja kuten Pikku-Ahvenisto ja Pinsiön ”Teletappimaa”

Kesällä kunto pysyy yllä kiireettömästi pyöräillen. Ylöjärvellä on loistavat pyörätiet, ja kun uskaltautuu myös hiekkateille ja neulaspoluille, retkeilijälle aukeaa aivan uusi maailma. Pakkaa evästä reppuun ja polkaise vaikka Pinsiöön.

Jari Huhtala (vas.) ja Arto Ranta viihtyvät pyörineen Pikku-Ahveniston maisemissa ja sieltä alkavilla poluilla.

Maastopyöräilijöiden mielestä Pirkanmaalla on maan parhaat pyörämaastot. On helppoja hiekkateitä ja neulaspolkuja, haastavia mäkiä ja kivikoita. Jos unohtaa jälkimmäiset, ihan tavallinen kesälomalainenkin voi helposti nauttia mukavasta retkipäivästä puhtaassa luonnossa, metsän rauhasta nauttien.

Intohimoinen maastopyöräilijä Jari Huhtala vakuuttaa, että aika pientenkin lasten kanssa voi lähteä pyöräretkelle metsään, vaikkapa Pinsiön ”teletappimaahan” eli Yltä ja alta -ympäristötaideteoksen maisemiin.

– Kaikille kypärät päähän ja reput selkään, reppuun juotavaa, eväsleipää, grillattavaa, vararavinnoksi suklaata tai banaania, ja mukava retkipäivä voi alkaa. Ylöjärven keskustassa hyvä paikka lähteä metsään on Teivo: siitä noustaan Lamminpään urheilumajalle, jossa voi vielä tarkistaa, että pyörät ovat kunnossa ja vettä mukana, Huhtala sanoo.

Urheilumajalta suunnataan helppoa neulaspolkua kohti Pikku-Ahvenistoa, jossa on jo ensimmäinen laavu nuotiopaikkoineen. Polut hyvin tuntevat maastopyöräilijät neuvovat ohittamaan matkalla olevan lammen vasemmalta puolelta, jossa polku on helppokulkuisempi. Pienen puron voi ylittää vaikka taluttaen, sitten ollaankin jo laavulla.

Pikku-Ahvenistolta suunnataan kohti Pinsiötä, jonne johtaa helppoja polkuja. Perillä voi vielä pyöräillä taideteoksen kumpujen yltä ja alta, kuten nimikin neuvoo tekemään, ja paistella makkarat laavulla. Kotiin päin voi ajaa vaikka asfalttitietä Topintuvalle ja siitä neulaspolkua Pikku-Ahveniston kautta Teivoon. Pienet ylämäet voi taluttaa, ja tarvittaessa pysähtyä kannon nokkaan lepäämään.

– Sitten onkin oltu ulkona koko kiva päivä, ja varmasti illalla uni maittaa niin lapsille kuin aikuisille, Huhtala toteaa.

Maastopyöräily on vauhdikasta hommaa. Lennossa Arto Ranta.

Aika ratkaisee, ei kilometrit

Teivosta Pinsiöön ja takaisin poljetulle reitille tulee mittaa kymmenisen kilometriä. Maastossa kilometrit ovat vähän raskaampia kuin maantiellä, mutta vauhdin voi säästää pienimmän retkeläisen jaksamisen mukaan.

– Maastossa kilometrit eivät ole se juttu vaan pyörän päällä vietetty aika, Jari Huhtala toteaa.

Jos perheessä on vain kovin kapearenkaisia maantiepyöriä, Pinsiöön pääsee toki myös Vanhan  Vaasantien kautta. Maanteille halajavan kannattaa suunnata Takamaan kautta Viljakkalaan ja Karhelle, jossa on hiljaisia asfalttiteitä ja mukavia hiekkateitä.

– Sillä suunnalla on tienvarsilla tosi kauniit maisemat, Huhtalan kanssa usein lenkkeilevä Arto Ranta toteaa.

Jos on epävarma omista suunnistustaidoistaan, kannattaa ladata puhelimeensa paikallisten pyöräilijöiden käyttämä Arpoteknon karttasovellus. Maastopyöräilijät ovat merkanneet siihen kaikki käyttämänsä polut ja jopa nimenneet ne usein humoristisin nimin. Värit kertovat, onko kyse vaativasta vai helposti ajettavasta polusta.Sovelluksesta myös näkee, missä kunnossa polut ovat.

Pinsiön ”teletappimaa” eli maataideteos Yltä ja alta on hyvä pyöräretkikohde lapsiperheelle. Tunneleita ja kukkuloita voi pyöräillä kirjaimellisesti yltä, alta ja lävitse.

Polut täyttyvät pyöräilijöistä

Metsän helmassa nautitaan ennen kaikkea luonnon rauhasta ja hyvien treenikavereiden seurasta, mutta yhä useammin poluilla polkee vastaan muitakin pyöräilijöitä. Maastopyöräilyn suosio nousee edelleen kohisten: Kaupin Kanuunoiden keskiviikkolenkillä, jossa aloittelijatkin pääsevät ohjatusti ja turvallisesti metsään, käy viikoittain nelisenkymmentä polkijaa. Saman verran väkeä käy juniorien maastopyörälenkeillä, ja vielä riittää porukkaa naisten ikiomille metsälenkeillekin.

Uusinta uutta maastossakin ovat sähköpyörät. Sähköpyörä on loistava apuväline kestävyyskunnon rakentamisessa tai loukkaantumisesta kuntoutuessa: kun tiukassa paikassa saa vähän apua sähkömoottorista, retkestä ei tule niin rankkaa ja syke pysyy maltillisena.

Lajin nousua on vauhdittanut myös paksurenkaisten ”läskipyörien” suosio. Etenkin nuoret ajelevat fatbikeillaan myös kaupungissa, mutta paksu rengas pääsee oikeuksiinsa vaativassa maastossa, jossa se tasoittaa pienet kivet ja montut.

Ruuhkavuosien kuormittamat aikuiset hakeutuvat lajin pariin lepuuttaakseen hermojaan luonnon rauhassa.

– Lajissa viehättää ennen kaikkea luonto ja hiljaisuus. Kun pääsee Vaasantien ali Pinsiön puolelle, ollaan nopeasti jo aika lailla korvessa. Maantiepyöräilyä en ymmärrä ollenkaan: miksi sinne autojen sekaan pitäisi mennä, maastopyöräilyä seitsemän vuotta harrastanut Arto Ranta ihmettelee.

– Luonnonrauhasta nauttiessa on mukava samalla haastaa itseään fyysisesti mäissä, kallioilla ja kivikoissa.

Maastopyöräilijät ovat yksimielisiä siitä, että Pirkanmaalla on Suomen parhaat pyöräilymaastot. Jo Soppeenharjulla voi valita, ajaako rauhallisen peruskuntolenkin harjua pitkin vai tiukkoja rutistuksia poikittain.

Kesäaikaan loistavia maastoja ovat latupohjat, talvella pidetään polkuja auki yhdessä koiranulkoiluttajien kanssa. Kaikki mahtuvat samoille poluille.

– Koiranulkoiluttajat ovat tyytyväisiä, kun pidämme polkuja lumikengillä tallaten auki. Kohdatessa joustetaan molemmin puolin, Arto Ranta kiittelee metsäpolkujen muita aktiivikäyttäjiä.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.