Huippulahjakkuus Joona Reiman – Metsäkylän telinetaiturin ura sai lentävän lähdön alle kouluikäisten jumpparyhmästä

Metsäkyläläinen telinevoimistelija Joona Reiman on hyvä esimerkki siitä, miten pienestä kiinni liikunnallisesti lahjakkaan lapsen oikea lajinvalinta voi olla.

Viisivuotiaana Joona oli jo pelannut jonkin aikaa jalkapalloa Ylöjärven Ilveksessä, kun hänen Tiina-äitinsä otti suunnaksi Tampereen Pirkkahallin ja maineikkaan voimisteluseura Sisun jumpparyhmän.

Vetäjät kiinnittivät heti huomiota Joonan kehonhallintataitoihin ja suosittelivat tälle kilparyhmän testejä. Joona läpäisi ne, ja siitä alkoi taival, joka saattaa viedä hänet ties kuinka suurille areenoille.

– En muista kovin tarkkaan ihan alkuvaiheita, mutta hyvin nopeasti voimistelu meni jalkapalloilun ohi. Pelasin jalkkista viitisen vuotta, kunnes aika ei riittänyt molempien lajien treeneihin.

– Jalkkis oli mukavaa, ja kävimme pelireissuilla Virossa ja Ruotsissakin, muttei minusta olisi tullut yhtä hyvää pelaajaa kuin voimistelijaa, Joona arvioi.

Tänä vuonna 15 täyttävä Joona paljastaa tavoitteensa hiljaisella mutta erittäin päättäväisellä äänensävyllä: – Haluan päästä niin isoihin kilpailuihin kuin mahdollista.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että juuri nyt tähtäimessä ovat parin vuoden sisällä junioreiden EM-kilpailut sekä Euroopan nuorten olympiafestivaali. Se on normaali reitti miesten maajoukkueeseen kamppailemaan joskus kenties jopa olympiapaikoista.

– Töitä pitää tehdä kovasti, mutta meillä on puolenkymmentä hyvin tasaista poikaa maajoukkueryhmässä. Otamme koko ajan kansainvälistä kärkeä kiinni, Joonan valmentaja Jonne Julin luonnehtii tilannetta.

Tavoitteena tulla huippuottelijaksi

Tällä hetkellä Joona kuuluu poikamaajoukkueen nuorempaan päähän, sillä samassa sarjassa voimistelee vuosina 2002–2005 syntyneitä lupauksia.

Vapun alla voimisteltujen Tampereen Junior Gym -kilpailujen perusteella toukokuun loppupuolen PM- ja SM-kilpailuista tulee erittäin mielenkiintoiset. Kärkinuorukaiset voittivat toisiaan ristiin eri telineillä, joista nojapuiden ja permannon ykkössijat Joona Reiman nappasi. Se ei ollut sattumaa, sillä Joona rankkaa juuri ne mielitelineikseen.

– Nojapuita vaan on mukava tehdä, ja permannolla tykkään kovasta vauhdista. Hevonen on ehkä kolmanneksi mukavin, mutta se on vaikea, ja siihen pitää keskittyä koko ajan.

– Renkaat, rekki ja hyppy ovat suunnilleen yhtä mieluisia muuten, mutta viime aikoina en ole pystynyt treenaamaan hyppyä takareisiongelmien vuoksi.

Haastatteluhetkellä PM-joukkuetta ei ollut vielä valittu, mutta Joona oli siihen hyvin vahvoilla. SM-mittelöissä hän lähtee puolustamaan peräti viittä mitalia viime vuodelta.

Tämän kuun arvokilpailuista Joona sanoo tavoittelevansa ennen kaikkea puhtaita sarjoja joka telineellä – toisin sanoen onnistunutta kuusiottelua.

– Haluan kehittyä nimenomaan mahdollisimman hyväksi ottelijaksi, hän tarkentaa tavoitteitaan.

Valmentaja Julin nyökkää hyväksyvästi tälle ajatusmallille ja pitää sitä realistisena:

– Joonalla on erittäin nopeat jalat ja erinomainen volttien sekä kierteiden hahmotuskyky, mikä luo vahvan pohjan otteluun. Hänellä on juuri nyt tietyt vahvat telineensä, mutta hänestä tulee vielä hyvä esimerkiksi rekillä.

Yksityiskohdissa riittää viilattavaa

Nojapuut ja permanto ovat Joona Reimanin parhaat telineet tällä hetkellä, mutta varsinaisia heikkouksia hänellä ei ole.

Telinevoimistelu on tekniikan kehittymisestä huolimatta edelleen arvostelulaji, ja se on otettava huomioon myös harjoittelussa. Kilpailuissa osa tuomareista seuraa teknisten vaikeusvaatimusten täyttymistä ja osa liikkeiden kokonaisvaikutelmaa.

– Joonalla riittää paljonkin kehitettävää esimerkiksi venytyksissä ja ojennuksissa, jotka tekevät ohjelmiin viimeisen silauksen, Julin kertoo.

Sisussa Joonan ryhmään kuuluu puolentusina poikaa, joille löytyy esikuvia omasta seurasta. Muutaman vuoden vanhemmat Patrik Palmroth, Tarmo Kanerva ja Eeli Mikkola ovat nousseet jo miesten maajoukkueeseen.

– Minulla ei ole varsinaista suosikkivoimistelijaa eikä esikuvaa, mutta totta kai on hienoa, että seurakaverit ovat jo päässeet noin pitkälle, Joona sanoo.

– Meidän ryhmässämme on hyvä yhteishenki, ja jokainen tekee hommia tosissaan. Eipä ole tarvinnut ajaa treeneistä ulos, hän hymyilee.

Joonan pituuskasvun kiivain vaihe on vasta alkamassa, joten edessä lienee tavallistakin vaativampi ajanjakso. Koordinaatio on kovilla, kun raajojen mittasuhteet muuttuvat, ja voima alkaa tarttua lihaksiin totuttua ripeämmin.

– Kasvupyrähdyksen vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Kehittyminen voi junnata jonkin aikaa paikallaan, mutta alkaa sitten yhtäkkiä todella nopeana, Julin sanoo.

Joona kertoo valmistautuneensa asiaan henkisesti, eikä liikkeiden oppiminen vasta tuhansien ja taas tuhansien toistojen kautta tule muutenkaan yllätyksenä.

– Jos jonkin uuden liikkeen saa läpi ensimmäisen kerran, sitä ei automaattisesti osaa sen jälkeen. Tulee paljon telineeltä putoamisia ja muita epäonnistumisia, mutta vähitellen onnistumisetkin lisääntyvät, Joona selvittää lajinsa lainalaisuuksia.

Sisaruksetkin urheilevat

Joona Reimanin tavoitteena on tulla erityisen hyväksi moniottelijaksi.

Pirkkahalli ei ole enää pitkään aikaa ollut Joona Reimanin ja muiden pirkanmaalaisten voimistelijoiden harjoittelupaikka. Toiminta on keskittynyt Ikurin liikuntahallille, joka kuhisee iltapäivisin ja iltaisin eri-ikäisiä taitureita.

Hallilla treenaa telinevoimistelua myös Joonan kahdeksanvuotias Olivia-sisko, joten parikymmentä minuuttia suuntaansa vievä kuljetuslinja Metsäkylästä Ikuriin käy kuumana. Yleensä ratin taakse istahtaa joko isä-Rami tai äiti-Tiina, mutta myös sisarusten isoäiti auttaa urakassa.

– Ilman kotijoukkojen apua tämä ei onnistuisi, sillä meiltä päin ei saisi muuta kyytiä.

Perheeseen kuuluu myös 16-vuotias isoveli Ronni, joka pelaa salibandya Ylöjärven Pallossa. Kyseessä on siis todellinen urheiluperhe. Joona harjoittelee viitenä iltana ja yhtenä aamuna viikossa. Sunnuntai on lepopäivä, jollei kalenteriin osu kilpailuja.

– Silloin pyrin ennen kaikkea nukkumaan kunnolla, vaikka saan kovien treenienkin jälkeen hyvin unen päästä kiinni. Yritän vapaapäivinä myös käydä kavereiden kanssa ulkona tekemässä jotain ihan muuta.

Joona on ehtinyt kokeilla esimerkiksi motocrossia, ja golfia ja frisbeegolfia. Arkisin niille ei juuri jää aikaa, koska koulukin on hoidettava.

– Se menee kohtalaisesti, mutta en ole vielä suunnitellut, mitä teen peruskoulun jälkeen, Joona myöntää.

Voimistelusta hän pitää parin viikon kesätauon, joka kuluu taatusti tavallisesta poikkeavissa merkeissä: rippikoululeirillä.

ANTTI-PEKKA LEHTONEN

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.