Vaikka koskikara pesii eteläisintä Suomea myöten, se on yksi Suomen harvinaisimpia pesimälintuja. Vuosikymmenien ajan lintujen pesiväksi määräksi on arvioitu reilusti alle tuhat.
Ylöjärvelläkin talvehtii useita koskikaroja, joiden määrä riippuu talven ankaruudesta. Paras koskikarapaikka on Aurekoski, jossa koskikara on myös pesinyt. Leutoina talvina koskikaroja löytyy pienemmistäkin virtaavista vesistöistä, kuten myllypurosta. Ruotsissa on varmaankin jo kymmeniä tuhansia koskikaroja.
Eteläisen Suomen pesimäpaikat ovat usein helppo löytää. Pesät ovat siltojen alla, patorakenteissa ja muissa ihmisen tekemissä rakenteissa. Yleensä pesät on sijoitettu niin vaikeisiin paikkoihin etteivät minkit ja muut pedot niihin pääse, ihmisestä puhumattakaan.
Talvehtivia karoja ei ole myöskään vaikea saada pönttöön pesimään, kunhan pönttö on virtaavan veden äärellä ja mielellään talvehtimispaikan lähellä.
Huhtikuussa koskikarat visertävät pesäjoen penkalla iloista soidinlauluaan. Ne niiailevat kivellä ja välillä ajavat rintaa röyhistellen vieraat koiraat pois reviiriltään.
Ilmaston lämpeneminen ei ole vielä juuri vaikuttanut koskikarojen ja sen ravintohyönteisten elämään. Nähtäväksi jää, käykö koskikaralle, kuten monelle muulle pohjoisen lajille, jotka ovat joutuneet siirtymään hiljalleen pohjoisemmaksi. Muun muassa Lapin yleisin lintu järripeippo on harvinaistunut suuresti ja paikoin hävinnyt kokonaan.
Saamelaisilla on ollut uskomus, että koskikara on onnea tuova lintu. Toivottavasti myös koskikaroja onnistaa ja ne pysyvät jatkossakin Suomen pesimälinnustossa.
JARMO VACKLIN
