Aimo Koiviston 90 vuoteen mahtuu iloa ja surua – polkka muutti elämän

Lähes kuudenkymmenen muualla asutun vuoden jälkeen Aimo Koivisto pakkasi muuttolaatikot ja vaihtoi osoitteen takaisin Ylöjärvelle. Hän on asunut huhtikuun alusta lähtien Hoivakoti Valkokullassa Soppeenmäessä.

Koiviston työura lentoasemalla alkoi 1970-luvulla Härmälän lentokentällä, jossa tämä kuva on otettu. (Kuva: Aimo Koiviston kotialbumi)

Koivisto syntyi 90 vuotta sitten Ypäjällä perheensä esikoisena. Elämä koetteli kovalla kädellä hänen ollessaan 12-vuotias: hänen äitinsä kuoli välirauhan aikana keuhkotautiin pian pikkusiskon syntymän jälkeen. Aimon isä lähti takaisin sotaan ja Koivisto itse muutti pois kotoa, töihin 60 hehtaarin maatilalle. Isä avioitui myöhemmin uudelleen ja sisarusparvi kasvoi kymmeneen.

Maatilalla Koivisto työskenteli renkinä.

– Olin siellä kuin oma poika. Sain ruoan ja tein vähän töitä. Hevosparin perässä kuljin pellolla kuin muutkin.

Suurimman osan peltotöistä Aimo Koivisto teki maatilan isännän kanssa. Elo- ja puintihommissa oli mukana isompi porukka.

Sota-aika oli kaikkiaan kovaa. Vaikka olisi ollut rahaa, ei ollut ostettavaa.

– Jos vaikka jauhokiloa menit pyytämään, niin mitään ei saanut, Koivisto sanoo.

Ruoan hygienian kanssakaan ei ollut tuolloin nuukaa. Jos voita sattui jostain saamaan, saattoi joukosta löytää vaikka lehmänkarvoja.

20-vuotiaana myllyllä työskennellessään Koivisto joutui onnettomuuteen, jossa hän menetti oikean käden sormiaan.

Unohtumaton tanssiinkutsu

Nuorukaisena Koivisto kävi tanssimassa, mutta löysi pian itsensä rumpusetin takaa soittamasta. Hän on soittanut rumpuja kaikkiaan kolmessa yhtyeessä.

– Nuoruus meni soittohommassa. Se oli kivaa ja sai vähän rahaakin, hän kertoo.

Eräänä iltana Koivisto oli soittamassa Pertunpirtillä serkkupoikansa kanssa. ”Aimo hei, tuu polkalle”, vampulalainen Raili huusi tanssiyleisön joukosta.
Tanssilattialta alkoi yhteinen taival, joka kesti 52 onnellista vuotta. Riiuumatkat mutkaista kylätietä pitkin Ypäjältä Vampulaan Koivisto taittoi polkupyörällä pari tuntia suuntaansa.

Railin äiti järjesti nuorille mahtavat häät, joissa oli yli 300 vierasta.

– Hääporukka vartosi pihalla, kun tulimme hääkuvasta Loimaalta taksilla. Saatiin ovet auki, ja sitten he rupesivat laulamaan Sä kasvoit neito kaunoinen. Se oli hieno homma.

Koti perustettiin Vampulaan. Koivisto työskenteli talvet sahalla ja kesät tiilitehtaalla traktorinkuljettajana ja auton apumiehenä. Esikoinen, pieni poikavauva, menehtyi kahden ja puolen vuorokauden ikäisenä. Tyttäret, Päivi ja Merja, ovat nyt kuusikymppisiä.

Pitkä työura lentokentällä

Koiviston 10-lapsinen perhe varttui tässä Täperän mökissä Ypäjällä. (Kuva: Aimo Koiviston kotialbumi)

Ylöjärvelle perhe muutti vuonna 1960 töiden perässä.

– Tulin tänne autokuskiksi Mäkelän rakennusfirmalle, Aimo kertoo.

Raili sai töitä osuuskaupasta. Uusi koti, kamari ja keittiö, vuokrattiin Vilénin taksiyrittäjiltä.

Kuljetusalalla työnantajat vaihtelivat. Kun Koivisto sai tarjouksen siirtyä huoltokorjausmieheksi TVH:n leipiin Härmälän lentokentälle, vastausta ei tarvinnut miettiä kahta kertaa.

Koivistot muuttivat Tampereen kautta Pirkkalaan lähemmäs työpaikkaa. Koivisto rakensi perheelle kodin, jossa asuttiin reilut parikymmentä vuotta ennen muuttoa Nokialle.

1980-luvun vaihteessa työt siirtyivät uudelle Tampere-Pirkkalan lentokentälle. Työ oli mielekästä ja monipuolista. Tehtävät vaihtelivat palomiehestä autonkuljetukseen.

Välillä mies pääsi pienkoneen kyytiin. Mieleen on jäänyt yllättävä osallistuminen Pyynikin kesäteatterissa esitetyn Tuntemattoman Sotilaan ilmasotakohtaukseen. Kohtauksen ampuja ei ollut lentokentällä valmiina lähtemään ja koneen kapteeni nappasi Koiviston mukaansa.

– Istuin takapenkillä ja ikkuna oli auki. Radiolla sanottiin koska kohtaus on, niin sitten ammuin konekiväärin paukkuja, mies kertoo.

Päivät kuluivat töissä ja soittoura jatkui Pirkkalan Pelimanneissa. Koivisto eläköityi alle kuusikymppisenä.

– Karavaanareita olimme 30 vuotta. Käytiin melkein Suomi ympäri.

Suruista suurin saapui vuonna 2000, kun rakas Raili-vaimo menehtyi syöpään.

Takaisin Ylöjärvelle

Tytär Merja Hietaniemi on tyytyväinen, kun isä asuu nyt lähempänä ja saa hyvää huolenpitoa. – Isä on opettanut meidät tyttäretkin tanssimaan Nekalan siirtolapuutarhamökin pirtillä, hän kertoo nauraen.

Valkokultaan Koiviston matka kulki Tesoman kautta. Aimo Koivostin tytär Merja on silminnähden tyytyväinen kun isä on takaisin Ylöjärvellä ja asettunut mukavasti uuteen kotiinsa. Lapsenlapset lapsineen ovat nyt lähempänä.

Koiviston ensikokemukset uudesta kodista ovat positiiviset. Hoitajat käyvät vähintään kahdesti päivässä ja ranneke valvoo vuorokauden ympäri. Valkokullassa juhlitaan 90-vuotispäivää 27. huhtikuuta sisarusten ja ystävien kanssa.

– Jos joku ylöjärveläinen muistaa, niin tervetuloa vanhat tutut, tytär Merja Hietaniemi toivottaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Työ lentoasemalla oli monipuolista. Tässä Koivisto on valmistunut kurssilta ja saanut palomiehen kypärän. (Kuva: Aimo Koiviston kotialbumi)

Koivisto soitti tanssimusiikkia kolmessa eri yhtyeessä. Tässä rumpujen takana Pirkkalan Pelimanneissa. (Kuva: Aimo Koiviston kotialbumi)

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.