Vaalikuumetta

Ensimmäiset eduskuntavaalit käytiin Suomessa maaliskuussa vuonna 1907. Tasavallan Presidentti J. K Paasikivi teki vuonna 1953 eduskunnalle lakiesityksen vaalikauden pidentämisestä kolmesta vuodesta neljään vuoteen. Vuoden 1954 jälkeen eduskuntavaalit ovat olleet siis Suomessa neljän vuoden välein.
Eduskuntavaalien läheisyys kohottaa nyt pikku hiljaa tunnelmaa myös vaaliteltoilla. Makkaroita syödään, ilmapalloja puhalletaan ja vaalikarkkeja vaihdetaan, mutta ihan vielä ei sentään käydeä hallitusneuvotteluja. Kulissien takana kyllä sitäkin enemmän.
Kun vaaleihin oli reilusti yli kuukausi aikaa, järjestettiin televisiossa jo ensimmäisiä vaalitenttejä. Nykyisin kuukausi on kuin yksi vuosi. Kuukaudessa asiat ja maailma saavat aivan uudet käänteet. Puheenaiheet sekä politiikan kärjet muuttuvat jo kuukauden aikana sen seitsemän kertaa.
Tämä näkyy hyvin siinä, minkälaisia vaaleja esimerkiksi huhtikuulle ennustettiin tulevaksi: vaaleista oli tulossa sotevaalit, maahanmuuttovaalit, ilmastonmuutosvaalit, vanhustenhoitovaalit…
Vaalitentit televiossa ovat äänestäjille melko haastavia, jos niiden kannanottojen perusteella pitäisi tehdä äänetyspäätös.
Isot vaalitentit kestävät pari tuntia, jonka aikana jokaisen puolueen puheenjohtaja ehtii sanoa tärkeästä ja oleellisesta aiheesta vain pari kommentia ja osa läsnäolijoista huutaa vielä päälle. Sitten siirrytäänkin jo seuraavaan aiheeseen.
Tee siinä siiten päätös, kuka onnistui tentissä parhaiten ja oli asialinjalla. Mahdoton tehtävä, sanoisin. Voittaja näistäkin tenteistä silti aina löydetään. Ihme kyllä.
Vaalikone on mielenkiintoinen lisä ehdokkaiden etsimiseen. Se on viime vuosina tullut vahvasti vaalien yhteyteen. Itse kävin kolmella eri vaalikoneella, ja jokaisella kerralla kärkeen sijoittui eri henkilö ja eri puoluekin.
Eiväthän kysymykset ihan samoja aina ole, mutta ihmeellisesti ne tulokset heittelevät.
Parempi tapa on mennä vaaliteltalle. Juot siellä kupin kahvia ja kysyt ehdokkaalta suoraan, mitä mieltä olet siitä ja siitä asiasta. Älä hyväksy ympäripyöreitä vastauksia vaan haasta ehdokas.
Nuoret eivät tällä hetkellä ota suurin joukoin osaa perinteiseen puoluepoliittiseen toimintaan. Nuorten äänestysaktiivisuus on ollut alhaista.
Nuoret eivät välttämättä ole silti passiivisia vaan he ovat entistä enemmän aktiivisia elämänpoliittisesti. Vaikuttaminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja porukalla toimimiseen jonkun asian puolesta.
Toivottavasti nuoret kuitenkin antaisivat äänensä tulevissa vaaleissa. Eduskunnassa kuitenkin tehdään päätöksiä, jotka ovat nuorten tulevaisuuden ovat merkittäviä.
Työkaverini sanoi, että ei taida mennä äänestämään, koska hallitus on jo hänen mielestään muodostettu alkuvuodesta. Ja se on: SDP, kokoomus, vihreät ja RKP.
Parkkipaikalla työkaveri vielä kuitenkin huuteli:
– Vai pitäiskö kuitenkin mennä ennakkoäänestämään, mitä mieltä olet?
Sanoin kaverille Täällä Pohjantähden alla -romaanin Akseli Koskelan sanoin:
– Minä en kiellä enkä käske. Teet oman harkintas mukaan.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.