Talkoolaisesta aloittelevaksi staraksi – Pöheikön pölläyksessa Eppu Normaalia lämmittelee yllättävä debytantti

Vielä muutama hetki sitten Jenni Mustajärvi ei uskaltanut laulaa kenenkään kuullen. Nyt hän on nöyrä lyyrikko, joka omin sanoin aloitti musisoinnin jälkijunassa. Päälle kolmikymppinen ei ole vielä jättänyt päivätyötään, vaan tekee musiikkia ainoastaan tekemisen ilosta.

Mustajärvi löysi intohimon lyriikoista, joita hän näkee mahdollisesti kirjoittavan myös muille artisteille.

Haastattelulle on aikaa tunti, jonka Jenni Mustajärvi on raivannut kiireittensä keskelle. Seuraavan singlen julkaisutilaisuuteen on enään muutama viikko, joten töiden jälkeen on treenattava.

Cafe Aamuruskon pöytään on istahtanut hyvin nuoren oloinen henkilö, ei se sama viileän näköinen tyyppi joka poseeraa artistin promokuvissa. Heti haastattelun aluksi ennakkoasenne Mustajärveä kohtaan murenee: hän on hyvin lämmin ja herttainen.

– Olen myöhäisherännäinen. Olin kauhean ujo ja esiintymiskammoinen. Minun on tarvinnut kasvaa. Elellä ensin, Mustajärvi naurahtaa kun häneltä kysyy miksi hän levyttää vasta nyt.

32-vuotias laulaja ja sanoittaja on ehtinyt tekemään monenmoista ennen kuin rohkaistui tavoittelemaan unelmaansa. Muutos suihkulaulajasta esiintyjäksi ei ollut yksinkertainen. Ensin oli voitettava pelot ja esiintymiskammo.

– Ajatus musiikin teosta on ollut takaraivossa aina, mutta en uskaltanut pitkään edes avata suutani muiden edessä. Kerroin itselleni ettei minusta ole laulajaksi, ja että muut tekevät musiikkia paljon paremmin. Lopulta rohkaistuin haastamaan itseni. Jos muutkin, niin minäkin!

Mustajärvi tarttui kuitenkin kitaran sijaan kynään.

– Aloitin sanoitusten kirjoittamisen viisi vuotta sitten. Olen aina kirjoittanut, mutta en lyriikoita. Yllätyin pystyväni siihen. Pikkuhiljaa aloin tekemään näistä teksteistä biisejä ja keräämään muusikoita ympärilleni, joiden kanssa tehdä kappaleita. Otin myös muutamia laulutunteja järjettömän kauhun liennyttämiseksi.

Olemme siinä pisteessä Mustajärven uraa, jossa hänestä on muodostumassa artisti. Hän identifioi itsensä kirjoittajaksi ja luottaa musiikin teossa yhtyeeseen. Uusin single, kuten kaikki muutkin, on tuotettu yhtyeen kitaristin Olli Anttilan kanssa.

– Nyt kun vihdoin olen saanut hyvän porukan ympärilleni on musiikinteko tuntunut helpolta. Meni pitkään, että löysin oikeat tyypit, joiden kanssa homma sujuu.

– Sanoisin musiikkini olevan pop-rockia. Luotan vahvasti bändin voimaan, vaikka se ei tulevalla sinkulla paistakaan läpi. Sanoisin olevani bändin likkoja.

Musiikki virtaa perheessä

Laulaja on tuttu kasvo Pöheikön Pölläyksessä.

– Ensimmäinen esiintymiseni tapahtui Nummirockissa 1990-luvun alussa. Olin tuolloin kuusivuotias. Isäni orkesteri oli siellä esiintymässä ja saimme kuningasidean, että esittäisin lempilauluni. Sen jälkeen menikin pitkä aika ennen kuin nousin lavalle.

Seuraava julkinen esiintyminen tapahtui 2014. Mustajärvi ei muista enään sitä hetkeä kun vastareaktio musiikkia kohtaan syntyi. Hän pohtii, että jossain kohtaa se saattoi olla myös kapinointia. Mustajärven Pate-isä, joka tunnetaan hyvin Popedan laulajana, on tehnyt pitkän uran muusikkona. Musiikki on ollut kotioloissa aina läsnä.

– Isäni oli ensimmäisiä joille näytin tekstejäni. Ensin hän oli yllättänyt, niin kuin moni muukin. Hän kannusti kuitenkin jatkamaan, vaikka ensimmäiset kappaleeni ovat olleet ihan hirveetä kuraa.

Mustajärvi pohtii, että vaikka isän tuki on tärkeää, niin hän ei vaikuta musiikin tekoon tai sen sisältöön.

– En voi kuitenkaan voi sanoa, etteikö isäni olisi vaikuttanut valintoihini. Ehkäpä se, että odottelin näin kauan, on ollut alitajuntani johdatusta. Nyt kun sedät alkavat pikkuhiljaa hiljentämään tahtia, niin minä voin ajatella, että täältä tullaan, Mustajärvi purskahtaa taas nauruun.

Laulajaa lähinnä ärsyttää isän kuuluisuuden varjolla vähättely tai vertailu. Hän toivoo, että pohtijat tulisivat keikalle todentamaan mistä on oikein kyse.

– Kuulen usein spekulaatiota, että tieni olisi jotenkin helpompi. Toivon, että ihmiset tulisivat selvittämään kuka minä olen. Se on ihan sama mikä minun nimeni on, jos musiikkini on roskaa tai hyvää. Minä en voi vanhemmilleni mitään.

– Uskon, että moni tulee katsomaan minua uteliaisuudesta nimeäni kohtaan. Koen olevani voiton puolella, jos saan ihmiset uudelleen keikalle, tai jos minut pyydetään uudelleen jonnekin paikkaan esiintymään.

Mustajärvi laulaa ja sanoittaa isänsä tavoin suomeksi, joka on hänen mielestään ehkä hieman ristiriitaista. Kotimainen ei ollut lähtökohtaisesti se kieli, joka häntä on musiikissa liikuttanut.

– En ole juuri kuunnellut suomenkielistä musiikkia silloin, kun aloitin sitä urakalla kuuntelemaan. Pidän muun muassa Foo Fightersin, Guns N’ Rosesin ja Nine Inch Nailsin musiikista. Laulajista ihailen Dusty Springfieldiä ja Carol Kingiä.

– Tietysti suhde tekstiin on sitä kirjoittamalla muuttunut. Ennen ei hirveästi kiinnostanut mitä biisissä lauletaan. Hyvä biisi oli vain hyvä biisi. Nyt kappaleita kuuntelee aivan eri tavalla. Itselleni paras kohteliaisuus olisi se, että joku tulisi kertomaan että tekstini on onnistunut koskettamaan.

Laulaja toivoo kiireistä keikkakesää

– Musiikkia tehdään pelkästään siitä ilosta, että sitä on kiva tehdä ja keikoille mennään jos päästään. Jos joku siitä vielä jotain maksaa, niin se on kotio päin.

Laulajalla on päivätyö, jolla leipä tuodaan pöytään. Motivaatio esiintymiseen on kuitenkin kova, jonka vuoksi toiveena on täyttää tulevaisuuden keikkakalenteria.

Kesän alussa Mustajärvi nähdään Eppu Normaalin lämmittelijänä perinteisessä Pöheikön Pölläyksessä. Mustajärvi on osallistunut Rantajätkien toimintaan yli kymmenen vuotta, jonka vuoksi hän on erityisen innoissaan esiintymisestä.

– Pöhäri on minulle tuttu ja rakas festivaali. Kun on ollut tapahtumassa blokkaamassa ja myymässä juotavaa, niin on aika siistiä päästä näkemään toiselta kantilta miten meidän systeemi oikein toimii, Mustajärvi iloitsee

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.