Joki

Lokakuun alkupuolella joki alkoi tehdä talvipeitettään. Hiljalleen se jäätyi rannoiltaan. Joskus niin, ettei lumi ehtinyt peittää kaunista sileää pintaa.
Silloin mellä lapsilla alkoi seikkailu, vaarallinen leikki. Kesällä vanhemmat kyllä varoittivat näkistä, joka asuu joessa, vie mennessään varomattoman. Nyt ei näkkiä lapset kiinnostaneet, ei siitä ainakaan puhuttu. Se sopi meille.
Kiiltävällä jäällä pitkin pituuttaan liukuen, nenät melkein kiinni kylmässä pinnassa, hihkuen toisillemme, mitä näimme.
Pystyyn jäätyneitä vesikasveja, värikkäitä kiviä, ehkä joku kalanpoikanenkin. Se oli meidän yhteinen suuri akvaariomme niin kauan kunnes lumi peitti pinnan.
Talven edetessä joki umpeutui.
Omat huvinsa se antoi aikuisillekin. Jäärata-ajot autoilla, moottoripyörillä ja hevosilla.
Koko talven jää joessa eli elämäänsä. Alkoi tuntua ja näkyä, ettei se mahdu uomaansa.
Joentörmällä asujat saattoivat hiljaisina öinä kuulla kuinka se halkeilee, ulisee ja vonkuu, paukahtelee.
Nyt oli taas näkki tullut mukaan aikuisten puheisiin. Sen täytyisi päästä vapauteen. Se koputtelee, purskuttelee halkeamista vettä pinnalle, tekee jäästä muhkuraisen. Puskee niin, että saa aikaan taidetta, tietämättään.
Joki on valmis kevääseen.
Lohkareet ovat suuria, mutta niin on jokikin ja sen voima.
Yhtenä päivänä se alkaa, komein pauhu, kaunein helinä.
Kun jäät ovat sulaneet, kulkeutuneet kohti etelää, voi alkaa taas tukinuitto.
Puomia jo rakennetaan pohjoisemmassa.
Talvella rannoille ajetut puukuormat kieritellään veteen, joki kuljettaa ne etelään, tehtaille ja sahoille.
Ja kun vesi katsotaan tarpeeksi lämpimäksi, lasketaan taas se häkki, jossa voimme turvallisesti uida.
Lyhyen kesän jälkeen kaikki alkaa alusta. Kaikki neljä vuodenaikaa.
Syksy, talvi, kevät, kesä, joella on elämä.

ISÄN TYTTÖ

Lue lisää aiheesta:

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?