Historian suurmiehet

Ylöjärven täyttäessä 150 vuotta, on syytä mainita kaksi henkilöä, jotka ovat omalla panoksellaan vaikuttaneet kunnan parhaaksi niihin aikoihin, kun Ylöjärvi perustettiin.
Nämä henkilöt ovat suutari, kiertokoulunopettaja, kirkkoväärti, kunnan esimies Efraim Martin sekä muurarimestari ja puuseppä Axel Söderman. Kummastakaan ei ole olemassa valokuvaa, mutta heidän saavutuksensa tiedetään.

Martin Efraim

Efraim Martinilla ja hänen vaimollaan on komea hautakivi.

1840-luvulla Keijärven Eerolan ratsutilan mailla asuivat sotilaan tytär ja mäkitupalainen Maria Flinta ja hänen tyttärensä Eva Charlotta. He olivat asuneet myös Tampereella, Teiskossa, Messukylässä ja Kangasalla.
Eva Charlotta oli syntynyt Kangasalan Vääksyssä vuonna 1808. Hän oli Teiskossa tutustunut Mårten eli Martti Löytänän torpparin poikaan Efraimiin. Nuori pari oli vihitty Teiskossa vuonna 1839. Pari vuotta häiden jälkeen he muuttivat Keijärven Eerolan torppaan.
Eva Charlotta oli keksinyt itsellensä uuden nimen Lilius. Se saattoi myös olla papin antama. Efraim oli ollut suutarin opissa ja saanut nimen Martin, joka oli johdettu hänen isänsä etunimestä. Kun nuori mies lähti käsityöläismestarin oppipojaksi ja myöhemmin kisälliksi, hänelle annettiin sukunimi. Muutenhan läntisessä Suomessa ei ollut maaseudun ihmisillä varsinaisia sukunimiä. Poikkeus tästä olivat sotilaat ja kouluja käyneet.

Eerolan torppia olivat Ykspetäjä, Andaverka ja Pättäränpäällinen. Martineille annettiin oma torppa noin 500 metrin päässä Eerolasta pohjoiseen Keijärveä kiertävän maantien läheisyydestä.
Torpassa syntyi viisi lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Efraim Martin oli erittäin lahjakas mies. Suutarin työn lisäksi hän työskenteli kiertokoulun opettajana, vaikka ei ollut itse saanut käydä kouluja. Myöhemmin Martin toimi kuntakokouksen puheenjohtajana eli kunnan esimiehenä.
Kirkkoväärtin tehtävä annettiin yleensä vain talojen isännille. Efraim Martin oli tästä poikkeus. Hän hoiti tätä kunniatehtävää melkein 30 vuotta. Lukuisia olivat ne viralliset asiakirjat, joihin tuli Efraimin kauniilla käsialalla kirjoittama signeeraus.

Vuoden 1885 tammikuussa alkoi Martinin torpassa kaksi viikkoa kestänyt tapahtumasarja, joka pilasi Martinin pariskunnan maineen ja samalla lopetti perunkirjoitusten ja muiden virallisten kirjelmien kysynnän.
Heidän piti tietyssä vaiheessa jopa muuttaa kotoa pois kaikesta hälinästä, koska läheltä ja kaukaa tuli laumoittain tuntemattomiakin ihmisiä ihmettelemään käsittämättömiä tapahtumia. Jotkut pyysivät jopa saada yöpyä Martinien luona, jotkut olivat jopa ilkivaltaisia.
Torpassa esineitä sinkoili ympäriinsä. Raplinki irtosi muurista. Esineitä putosi ilman, että kukaan olisi ollut niiden lähelläkään. Navetassa saattoi lammas seisoa jalat yhteen sidottuna.
Väitettiin että Martinin pariskunta järjesti kaiken tämän saadakseen myydä viinaa kävijöille. Kruunun nimismiehen Kasimir Liljestrandin oli siksi pakko virkansa puolesta haastaa Martinit oikeuteen. Seurasi oikeudenkäynti, jossa kuultiin 15 todistajaa.
Tärkein todistaja oli kenties vuonna 1841 Tampereella syntynyt lukkari Karl Fritiof Lindell, joka asui Keijärven toisella puolella Äijälässä. Jäätä myöten oli lyhyt matka Eerolaan. Myös lukkarin vaimo Amanda Sofia Vilenius todisti Martinien puolesta.
Henrik Asuntila oli Eerolan Asuntilan torppari. Hän kertoi oikeudenäynnin ulkopuolella, miten pappi oli kerran ollut tulossa Martinin luokse. Rattaista oli irronnut pyörä, jolloin pappi oli huutanut, että ”ole sitten paholainen itse pyöränä.” Niin oli pappi lasketellut Martinin pihaan yhden pyörän varassa. Todistamassa olivat myös Eerolan isäntä Efraim sekä hänen vaimonsa Eva Stina.

Martinin torpalla on kuuluisa menneisyys.

Syyte Efraim ja Eva Martinia vastaan hylättiin toteen näyttämättömänä, mutta oikeudenkäyntikulut jäivät heidän itsensä vastattaviksi. Tämä johtui siitä, että syyttäjä oli nostanut syytteen virkansa puolesta kuvernöörin käskystä.
Kun Ylöjärven kunta täytti 120 vuotta vuonna 1989, Efraim Martin sai ansaitsemansa kunnian ja huomionosoituksen haudan kukituksen muodossa. Olihan hän ollut yksi kunnan perustamisen kannattajia.
Torpassa työskenteli kirkonkirjojen mukaan eri aikoina piiat Sofia Paulina Wäinä ja Aurora Gustafva Isakintytär. Oikeuden pöytäkirjoissa mainittu piika Emma Lindroos on saattanut olla väliaikaisesti Martinien piikana. Virallisesti hän asui Pietilässä. Häntä ei voitu heikon terveytensä takia kuulla todistajana. Emma Lindroos kuoli vuonna 1895 keuhkotautiin.

Sekä Efraim että Eva Charlotta kuolivat vuonna 1890, siis viisi vuotta oikeudenkäynnin jälkeen. 1890-luvun lopulla torpan päärakennus siirrettiin Ylöjärven kylään Tiikonsillan läheisyyteen. Sen siirsi oletettavasti mylläri Kalle Lindell (Laihosalo), joka piti Tiikonojan varrella myllyä ja myöhemmin sahaa.
Efraimilla ja Eva Charlotalla oli viisi lasta, joista kolme kasvoi aikuisikään: Berndt Erland, Charlotta Gunilla ja Thure Emil.
Berndt Erland muutti Tampereelle ja valmistui kirjansitojaksi innostavan mestarin Nikodemus Engströmin opissa. Hän perusti vuonna 1874 toisen Engströmin entisen oppipojan J.F. Olànin kanssa kirjansidontayrityksen. Jo seuraavana vuonna Berndt Erland lähti omille teilleen ja perusti vielä tänä päivänä Onkiniemessä toimivan kirjansitomo Martinin.
Berndt Erlandin kolmesta avioliitosta syntyi kahdeksan lasta, joilla kaikilla oli Raamatusta otetut nimet. Asriel Baalis oli paitsi kirjansitoja myös merimies ja Hotel Tammerin portieri. Hän saattoi neuvoa asiakkaita lauseella ”Katso peili mene Voima.”
Asrielin nuorempi veli Ivar Japhet oli seuraava Martinin kirjansitomon johtaja. Ivarin pojantytär Margareta Martin johtaa kirjansidontafirmaa tänä päivänä.

Axel Söderman

Kuvassa Ylöjärven ensimmäinen kirkkoherra Frans Edvin Silvander on Axel Södermanin rakentaman pappilan pihassa.

Axel Hök syntyi Vesilahdella Anian kylässä vuonna 1834. Hänen molemmat isoisänsä olivat sotilaita. Toinen nimeltään Hög ja toinen Högvall. Jostakin syystä nimestä Hög (korkea) tuli Hök (haukka). Sen nimisenä 21-vuotias Axel muutti vuoden 1855 joulukuussa Ylöjärvelle.
Axel Hökin ensimmäinen työpaikka oli muurarimestari Karl Gustaf Lindbergin renkinä ja myöhemmin oppipoikana. Käsityöläinen otti aina pysyvän sukunimen ja Axelin mielestä Söderman oli hänelle sopiva.
Heti seuraavana vuonna 1856 muurarimestari Axel Söderman vihittiin Pirkkalan kirkonvartijan lesken Serafia Salinin kanssa avioon. Serafia toi edellisestä liitostaan perheeseen pojan Johan Oskarin.
Onni ei ollut pitkäaikainen. Neljän avioliittovuoden jälkeen Serafia kuoli keuhkotautiin 30-vuotiaana ja niin kuoli myös toinen heidän pojistaan. Pesän omaisuus huutokaupattiin, myös Axelin omaisuus.
Meklarina toimi Ylöjärven monitoimimies, kuntakokouksen puheenjohtaja Efraim Martin, joka myöskin seuraavana päivänä laati perukirjoituksen. Taloa ei huutokaupattu, mutta Axel Söderman huusi muun muassa oman höyläpenkkinsä. Serafian kultasormus meni Otto Loilalle eli Sjöstedtille. Efraim Martin huusi itselleen silkkisen liinan ja villapaidan.

Seuraavana vuonna Axel Söderman nai kersantin tyttären Emma Sofia Spiringin. Perhe asui Mäkelän torpassa. Vaurautta oli jo kertynyt sen verran, että perheellä oli varaa piikaan ja renkiin. Lisäksi Axel Södermanin veli Erland oli muuttanut Vesilahdelta perheen apuriksi.
Emma Sofia kuoli lapsettomana vuonna 1878. Axel Söderman meni vielä kolmannen kerran naimisiin, nyt hämeenkyröläisen Wilhelmina Linnan kanssa. Tämän liiton viidestä lapsesta kaksi eli aikuisikään.
Axel Södermanin titteli oli pitäjänmuurari ja hänen huushollissaan asui myös Södermain vaimon veli Viktor Linna, muurarin oppipoika. Vuonna 1896 Axel Söderman hautasi kolmannenkin vaimonsa.
Vuoden 1903 toukokuussa muurari, leskimies Akseli Söderman kuoli 68 vuoden iässä vatsakatarriin.
Hänen poikansa Karl Oskar meni naimisiin messukyläläisen Maria Josefina Sirénin kanssa ja toinen poika Aksel Erland Liimolan kylän suutarintyttären Aina Kustaava Sölvin kanssa.

Krankkulassa on aktiivista toimintaa yhä edelleen.

Vaikka Axel Södermanin virallinen titteli oli muurarimestari ja pitäjänmuurari, hän oli eri lähteissä myös puuseppä tai nikkari. Parhaiten jälkipolville ovat jääneet todistuskappaleiksi mestarin taidosta Ylöjärven pappila, Ahlmanin koulu Harjussa ja Grankulla eli Krankkula. Näidem lisäksi hän kävi rakentamassa ympäristökunnissa, esimerkiksi Finlaysonilla.
Kun Axel Söderman muutti Ylöjärvelle oli kappeliseurakunnalla jo oma kappalaisensa Ernst Wilhelm Tamlander. Ylöjärvellä ei kuitenkaan ollut pappilaa, vaan kappalainen asui Liimolan Tiuralla.
Pian järjestyi tilaisuus päästä asumaan lähemmäksi kirkkoa, kun Ala-Äijälän tila huutokaupattiin. Se siirtyi seurakunnan omistukseen vuonna 1857 ja tontille siirrettiin vanha asuinrakennus Tamlanderin asunnoksi. Sen viereen seurakunta rakennutti Axel Södermanin johdolla uuden pappilan, joka valmistui vuonna 1860. Pappila on sen jälkeen kokenut monta korjausta, mutta Södermanin kädenjälki näkyy yhä.

Pietilän Grankullassa (Krankkula) asui jo 1800-luvun alkuvuosina vallesmannin vaimo Wilhelmina Selenski ja myöhemmin muutaman vuoden vallesmanni Brander.
Torppaa isännöi vuodesta 1829 Huittisissa syntynyt Matti Juhanpoika. Rakennus oli vaatimaton, kunnes 1860-luvulla taloustirehtööri Henrik Grönberg muutti perheineen Mouhijärveltä Axel Södermanin juuri rakentamaan huvilaan.
Söderman oli luultavasti jättänyt ainakin osan vanhasta rakennuksesta uuden sisään, jatkaen ja korjaten sitä.
Grankulla muistuttaa vähän aikaisemmin valmistunutta Ahlmanin koulua, joka on saman mestarin käsialaa. Yhteisiä piirteitä ovat ainakin vaakasuora ulkovuoraus ja koristeellinen lista sen yläreunassa.
Krankkulan historia on värikäs. Henrik Grönbergin kuoleman jälkeen siinä asuivat Tennbergin ja Stenhagenin perheet. Sen jälkeen siitä tuli valmistava tyttökoulu neiti Hilma Lindströmin johdolla.
Ylöjärven kirkkoherra Alfred Sadeniuksen poika Karl Johan osti Krankkulan kesämökikseen. Hän toimi Tampereen reaalilyseon rehtorina. Krankkulassa on toiminut Ylöjärven Osuuskassa ja kansakoulun veistoluokka, tänä päivänä Ylöjärven Taitokeskus.

Ahlmanin koulun rakentamista Harjuun suunniteltiin jo vuonna 1856, mutta aloittamaan päästin vasta vuonna 1861. Rakentaminen annettiin Axel Södermanin tehtäväksi.
Puutavaraa oli paljon valmiina, sillä vieressä sijainnut Harjun kappeli oli vasta vähän aikaisemmin purettu. Kaikki käyttökelpoiset hirret otettiin käyttöön. Harjun kappeli oli toiminut ylöjärveläistenkin kirkkona 1600-luvulta alkaen ja vielä kahdeksan vuotta Ylöjärven ensimmäisen kirkon palon jälkeen vuodesta 1842 vuoteen 1850.
Koulurakennuksen valmistuttua se haluttiin vielä vuorata ja maalata. Nekin työt annettiin Södermanin tehtäväksi. Tätäkin rakennusta on vuosien saatossa korjattu, mutta esimerkiksi kuisti on alkuperäinen. Rakennus toimii edelleen Harjun ja Raholan kouluna.

TORBJÖRN NIKUS

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.