Outoa, että kuntien kielivalinnat vaihtelevat niin paljon

Nyt on taas se aika vuodesta, kun pitää tehdä valintoja.

Kielivalikoimat vaihtelevat paljon kunnittain.

Kolmasluokkalaiset voivat päättää, alkavatko he opiskella valinnaista A2-kieltä neljännellä luokalla.

Tänä vuonna Ylöjärvellä on tarjolla neljä vaihtoehtoa: saksa, ranska, venäjä ja espanja. Aika liuta kieliä.

Kun oma Kangasalla asuva lapseni oli kolme vuotta sitten saman asian edessä, hänellä oli ainoastaan yksi vaihtoehto: saksa.

 

Saksa ei olisi ollut tyttärelleni mieleen, mutta silti hän otti sen, kun muutakaan ei ollut.

Hänen luokka-asteellaan oli vajaat 40 oppilasta. Opetuksen alkamiseen vaadittavat 16 oppilasta saatiin kasaan ainoastaan yhdistämällä kahden eri koulun halukkaat oppilaat. Nyt kun saksan aloittamisesta on kulunut 2,5 vuotta, moni on vieläpä jättänyt saksan opinnot kesken.

 

Tämä kaikki herättää kysymyksiä. Miksi Suomen eri kouluissa on näin suuret erot valinnaisten kielten määrässä?

Ymmärrän, että jossakin syrjäisessä pikkukoulussa ei pystytä opettamaan kaikkea, mutta eivätkö esimerkiksi Ylöjärvi ja Kangasala ole aika samansuuruisia ja -tyyppisiä kuntia?

Ja miten valinnaisella kielellä voi olla niin huono menekki, että sen valitsee (lapseni koulun tapauksessa) vain noin 20 prosenttia oppilaista?

 

Toisaalta ajattelen, että Ylöjärven neljä kieltä on aika paljon nykyisin, kun ryhmän muodostamisen raja on noussut 12:sta 16 oppilaaseen. Saadaanko täällä kaikkia kieliryhmiä kokoon, kun halukkaat jakautuvat niin monen kielen kesken?

Toisaalta taas Tampereella on vielä laajemmat kielivalikoimat.

Joku tässä koko Suomen koulujen kieliyhtälössä mättää, ja siksi olenkin tyytyväinen siihen, että kieltenopetukseen on tullut ja tulossa muutoksia.

Ensi tammikuussa jo ekaluokkalaiset alkavat opiskella ensimmäistä vierasta kieltään eli A1-kieltä. Mitä pienempänä kielen opettelun alkaa, sen paremmin sen yleensä oppii.

Luulenpa, että ruotsin opintojen aloituksen aikaistaminen kuudennelle luokalle oli niin ikään hyvä uudistus.

 

Oma lapseni ei ole halunnut lopettaa saksan lukemista. Vaikka kyllä hän välillä vihjaa, että kahdeksalta alkavat tunnit eivät ole mukavia, kun muut tulevat kouluun kymmeneksi.

Mutta nyt kun hänellä ovat alkaneet myös ruotsin opinnot, saksan tankkaus on alkanut tuottaa tulosta. Ruotsia on ollut helpohkoa oppia, kun osaa jo sukulaiskieli saksaa.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.