Millaisen maan haluamme Suomesta

Järkytyin, kun törmäsin eräässä marketissa ryhmään 16–20-vuotiaita tyttöjä. Äänekkäsiiin, epäsiisteihin, elähtäneisiin, kasvoilla – kaikki on koettu ja nähty ja turhaksi havaittu – ilme.
Mihin on kadonnut tulevaisuuden toivo niin monilla? Onko saatu koskaan kotiopetusta, asioista keskustelua, kiitosta ja rajoja? Onko kouluissa puhuttu arvoista?.
Onko kirkoissa kuultu universaaleista laeista, onnen suunnitelmasta, onnellisista peheistä? Onko media tuonut julki onnistumisia, kohottavia tapahtumia?
Onko saatu kannustusta liikuntaan, tarkkailemaan luontomme kauneutta?
Onko esimerkkejä raittiudesta, huumeista kieltäytyneistä, seksistä pidättäytyneistä ennen avioliittoa ja molemminpuolisesta uskollisuudesta?
– Jollei, niin nyt olisi jokaisen tahon katsottava, mitä oikeasti kuuluu hyvinvointivaltioon.
Eivät raha, autot, veneet, hotelli- ja yöelämä, ulkomaanmatkat tee silmistä kirkkaita, sydämestä ja kasvoista onnellisia – pitemmän päälle. Se näkyy nyt vain näin olevan.
Eivät myöskään rajojemme ulkoa tulleet ole rohkaisseet sivistyksellään.
Nyt on ryhdistäytymsen aika. Me itse kukin päätämme, mitä ja keitä laskemme omien rajojemme, niin mielemme kuin maammekin sisälle.

Tuomo Isokangas

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?