Salibandymaalivahti Lassi Toriseva – Vuorentaustasta maailmanmestariksi

Ylöjärveläislähtöinen 24-vuotias Lassi Toriseva on saavuttanut kaiken mitä salibandyssä voi Suomessa saavuttaa: Suomen mestaruuksia, Suomen Cupin voiton, Euroopan seurajoukkueiden mestaruuden sekä maailmanmestaruuden. Kaksi viimeksi mainittua tulivat kuukauden sisällä vuoden vaihteessa.

– Maalivahtina oppii lukemaan pelaajia ja laskelmoimaan nopeasti mitä kentällä tapahtuu, Toriseva kertoo. Tässä hän pelaa MM-puolivälieräottelussa.

Tampereen Classicissa pelaavaa Torisevaa menestys ei juuri hetkauta:

– Voitot ovat hienoja juttuja, mutta ne eivät muuta mitään. Elämä jatkuu samaan malliin.

Kaikki alkoi koulujenvälisistä

Toriseva varttui Vuorentaustassa. Nyt hän asuu Pirkkalassa avovaimon ja kolmevuotiaan Mila-tyttären kanssa. Innostus salibandyyn lähti Soppeenharjun koululla Eero Jurvelinin ohjauksessa. Toriseva pelasi alakouluikäisenä koulujenvälisissä maalivahtina.

– Olin aiemmin ollut futiksessa maalivahtina, joten maali oli turvallinen paikka mennä, mies muistelee.

– Pelasin salibandyä pari vuotta 12–13-vuotiaana Ylöjärven Ilveksessä. Sieltä siirryin Classiciin.

– Pallopelit ovat kiinnostaneet aina. Edelleen pelaan kavereiden kanssa kaikenlaista aina kun kerkiän.

Maalivahti ei hötkyile

Toriseva eläytyy peliin vahvasti ja tunteella.

– Olen tykännyt olla maalivahtina. Siinä on haastetta ja sekin kiehtoo, että tulostaululta näkee äkkiä, jos tulee maali.

– Maalivahdin pitää olla rauhallinen ja kylmäpäinen, Toriseva toteaa ja tunnustaa olleensa nuorena tempperamenttinen ja itsekriittinen veskari.

– Muutaman kerran lähdin itku silmässä pelistä ja menin takapihalle heti pelin jälkeen harjoittelemaan, kun harmitti niin paljon.

– Maalivahti on tietyllä tavalla yksilöurheilija joukkueessa. Maalissa ei kannata hermoilla, se näkyy muussakin joukkueessa, mies toteaa.

Classicin runkopelaajat ovat olleet joukkueessa neljästä viiteen vuotta ja jokainen hoitaa oman roolinsa mukisematta.

– Pelaajat sopivat keskenään miten pelataan. Minun tehtäväni on olla tietoinen siitä, mitä he ovat sopineet.

Valmentajat puolestaan luovat olosuhteet sille, että pelaajat voivat pelata tasollaan.

Perhe-elämää, työtä ja urheilua

Lassi Toriseva voitti joulukuussa salibandyn maailmanmestaruuden Prahassa ja tammikuun alussa Champions Cupin Gävlessä.

Lapsuuden perhe on ollut tukena harrastuksessa alusta lähtien. Isän kanssa jutellaan urheilusta.

Äidin rooli on ollut tukea etenkin silloin, jos joku asia harmittaa. Nuoruusvuosina äiti saattoi päätyä kotona erotuomariksi.

– Kerran tulin kotiin huonosti menneestä pelistä ja harmitti. Iskä kysyi ”mitä imuri?” Pamautin ketsuppipurkin täysillä pöytään ja se räjähti koko keittiöön. Äiti sai tulla sanomaan, että mene sinä tuonne ja sinä tuonne, Toriseva nauraa.

Toriseva on kokopäivätyössä Elisan yritysmyynnissä. Salibandy ei toistaiseksi elätä Suomessa.

– Rahan takia tätä ei tehdä. Pelaaminen on hauskaa, vaikka välillä kiukuttaakin.
Tärkeintä pelaamisessa on porukka ja se on samalla tärkein voimavara.

– Kun muut tekevät hyvin, niin itsekin panostaa.

Harjoitukset ovat työpäivän jälkeen.

– Varsinkin maajoukkuepelaajilla harjoittelu on ympärivuotista. Peruskuntokausi alkaa oikeastaan heti kauden jälkeen.

Vapaa-aika on pyhitetty perheelle ja Mila-tytär pitää huolen siitä, että isällä on jalat tukevasti maassa polvia myöten:

– Kun tulin MM-kisoista kotiin, Mila antoi minulle kypärän ja sanoi, että ”laita se päähän ja mene maaliin”. Sanoin, että polveni ovat kipeät. Hän heitti minulle tyynyt ja sanoi, että ”laita nuo polvien alle”.

Tavoitteena toinen maailmanmestaruus

Maalivahti on kentällä omassa kuplassaan. Toriseva kertoo, että kokee pelin usein kuin hidastettuna.

Pohjolassa suosittu salibandy on kovassa nosteessa Aasiassa.

– Viime vuonna pelasimme Singaporessa. Olimme siellä sellaisia rokkitähtiä, että ei mitään järkeä. Tytöt ottivat meistä kuvia ja lähtivät itkien pois. Siinä alkoi jo vähän pelottaa.

Lajin kasvun huomaa myös someseuraajien määrissä.

– MM-kisojen aikana tuli kymmeniä uusia Instagram-seuraajia.

Torisevan tavoitteena on voittaa toinenkin maailmanmestaruus. Tähän on toivottavasti mahdollisuus Helsingissä vuonna 2020.

– Nyt olin ikäänkuin kakkosveskarina. Olisi kiva voittaa niin, että pelaisin finaalissa.

Toriseva on huolissaan lasten liikuntatottumuksista ja toivoo, että liikuntapaikkojen salimaksut pysyisivät sellaisina, että seuroilla olisi varaa tarjota lapsille ohjattua liikuntaa.

Junioreille hän lähettää terveiset:

– Olkaa ulkona, älkää olko sisällä! Pelatkaa kaikkea mahdollista, paitsi pleikkaria!

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.