Vuohipaimenen joulu on arkinen ja pyhä

Olennaisen äärellä

Vuohitallissa joulu on päivä siinä missä muutkin. Eläimet pitää ruokkia ja niiden papanat siivota sekä katsoa, että kaikki ovat terveinä. Täällä ollaan elämän alkulähteillä.

Kuttulan joulupukit pääsevät tositoimiin vasta joulun jälkeen, jolloin pukit kaluavat käytetyt joulukuusen rungot valkoisiksi.

Herran enkeleitä ja paimenia kedolla kuvaavissa maalauksissa esiintyy yleensä lampaita, mutta yhtä hyvin kuvissa voisi olla vuohia. Raamatun ajan paimenet olivat usein juuri vuohipaimenia, sillä sitkeä, vähällä toimeen tuleva ja kaikkiruokainen vuohi on lähes kaikkialla maailmassa ollut se eläin, jonka tuottamalla maidolla on selvitty vaikeista ajoista. Vuohi tarvitsee maitolitran tuottamiseen viidenneksen siitä rehusta, minkä lehmä käyttää.
– Olen lapsesta asti elänyt niin liikkuvaa elämää, etten oikein koe olevani mistään kotoisin. Vuohet, joita on kaikkialla ja kaikkina aikoina pidetty kotieläiminä, antavat minulle jatkumoon kuulumisen tunteen, seurakuntapastorinakin tunnettu vuohilauman emäntä Karoliina Löytty kertoo.
– Vuohien kanssa olen joka päivä olennaisen äärellä: jotta pysyy hengissä, on saatava ruokaa. Eläinten hoitaminen ja luonnon kiertokulku ovat minusta hyvin hengellisiä asioita. Mistä tämä kaikki tulee, kuka on antanut meille tämän maailman?
Vuohet olivat osa Löytyn lapsuutta Namibiassa, jossa hänen vanhempansa olivat lähetystyössä. Afrikassa hän tottui yksinkertaiseen maalaiselämään, ja edelleen pastori kokee, että eläinten ruokkiminen, kuttulan siivoaminen ja vuohien kanssa seurustelu antavat elämään sisältöä ja jaksamista.
– Pysyn paremmin maadoitettuna, kun saan tehdä käytännön töitä enkä vain hifistele keinotekoisessa digimaailmassa.
Hän sanoo, että vuohien käyttäytymisen seuraaminen on kasvattanut ymmärrystä myös ihmisiä kohtaan. Samat lainalaisuudet kun koskevat kaikkia luotuja. Voimme hyvin, kun perustarpeemme tyydytetään ja saamme elää lajityypillisessä ympäristössä.
Pistää miettimään, onko nykyisen kaltainen yhteiskunta lopulta se ihmisen lajityypillinen ympäristö, jossa voimme hyvin.

Karoliina Löytty sanoo vuohien hoitamisen maadoittavan hänet. Arkinen käytännön työ antaa voimaa ja vastapainoa keinotekoiselle digimaailmalle.

Karkailevat seurakuntalaiset

Pari vuotta sitten Karoliina Löytty hankki ison vuohilauman ja alkoi jalostaa kutunmaitoa juustoksi. Työ osoittautui kuitenkin kannattamattomaksi, joten Löytty on pikku hiljaa pienentänyt laumaa. Vuodenvaihteen jälkeen hän aikoo pitää vain muutaman kotitalousvuohen. Leipä tulee maatalouslomittajan ja keikkapapin töistä.
– Tämä on minulle sopiva yhdistelmä. Kokopäivätoimisena seurakuntapastorina uuvuin työssä. Voin paremmin, kun saan olla paljon luonnossa ja eläinten kanssa, maatalouslomittaja-pastori toteaa.
Kaksinkertaisen paimenen roolistaan Löytty kertoo, että vuohet karkailevat enemmän kuin seurakuntalaiset, joita ei sentään tarvitse konkreettisesti kulkea etsimässä metsästä kauraämpäri kädessä. Vuohien hyvä puoli on kuitenkin se, että ne ovat selkeästi leimautuneet hoitajaansa ja tulevat, kun niitä kutsuu.
– Seurakunta ei enää kulje laumana papin perässä. Seurakuntapastori joutuu koko ajan markkinoimaan itseään, miettimään, miten voisi puhutella ihmisiä ja miten hänellä voisi olla jotain annettavaa kaikille seurakuntalaisille, mikä olisi kullekin se oikea kauraämpäri. Vuohien kanssa riittää, että kaikki saavat syödäkseen ja ovat terveitä, Löytty vertaa.

Suloiset pikkukilit valloittavat. Ne ovat myhös tehokkaita terapeutteja ihmistyössä uupuneelle.

Utelias, hauska, ahne ja hellyyttävä

Vaikkei vuohenmaidontuottajan ura kunnolla auennutkaan, Karoliina Löytty uskoo, että vuohet tulevat aina kuulumaan hänen elämäänsä. Niiden seura kun on paitsi rauhoittavaa, myös yllätyksellistä ja hauskaa.
– Vuohi on helpompi hallita ja sosiaalisempi eläin kuin esimerkiksi lammas. Ne ovat myös tungettelevia eli tulevat syliin ja nyhtävät kengännauhat, ellei pidä varaansa. Kun tulee kuttulaan kauraämpäri kädessä, pitää liikkua nopeasti ruokintapisteeltä toiselle, ettei ahnas lauma kaada ruokkijaansa, Löytty kertoo.
Lasten suosikkeja ovat äärimmäisen suloiset pikkukilit, jotka ovat kovia kiipeilemään. Ne kapuavat vaikka istuvan ihmisen pään päälle seisomaan, mikä kertoo jotakin eläimen luontaisesta tasapainosta ja ketteryydestä. Ei ihme, että vuohia näkee jyrkilläkin vuoristorinteillä, jonne ei juuri muita eläimiä voi laittaa laiduntamaan.
Toki vuohet osaavat olla myös ärsyttäviä ja jääräpäisiä. Huomiota hakiessaan ne hyppivät päin kuin huonosti kasvatetut koirat, ja kiima-aikaan pukkien kinastelu ja loputon ralli kuttujen perässä hermostuttaa paitsi muun lauman myös ihmisen.
– Kiima-aika on usein juuri joulun aikaan, mikä hiukan häiritsee kuttulan joulurauhaa. Jouluna käymme koko perhe hoitamassa vuohia ja viettämässä niiden kanssa aikaa. Lahjaksi ne saavat leipää ja tavallista enemmän rapsutteluja, Karoliina Löytty lupaa.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
YU DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.