Demokraattisen päätöksenteon on oltava mahdollisimman avointa

Asuminen on tärkeä, joskin Suomessa varsin hintava perustarve. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt hiljattain huomiota asumisen kalleuteen. Se on antanut tilanteen parantamiseksi useita toimenpidesuosituksia kaavoituksen joustavoittamisesta kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisärakentamiseen.
Myös korkea energiaverotus, sähkövero ja sähkönsiirron kalleus vaikuttavat asumiskuluihin. Hallituksen esitys sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteveron muuttamisesta nostaisi toteutuessaan asumiskuluja entisestään. Suunta on väärä. Veronkorotukset heijastuisivat kaukolämmityksenkin hintaan.
Perussuomalaiset esittävät tänäkin syksynä keinoja asumiskustannusten pienentämiseksi. Niihin lukeutuvat muun muassa kiinteistöverotuksen lakisääteisten alarajojen laskeminen sekä sähkönsiirtomaksujen kohtuullistaminen siirtoyhtiöiden tuottovaatimuskattoa alentamalla.
Kiinteistöverotuksen keventäminen on ollut pitkäaikainen tavoitteemme myös Ylöjärvellä. Valtuusto päätti maanantain talousarviokokouksessaan alentaa vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroa. Valtuuston hyvästä päätöksestä hyötyvät omistusasujien lisäksi vuokralaiset.
Keskustelu ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta on voimistunut viime viikkoina. Luontoon ja ympäristöasioihin liittyvät näkökulmat ansaitsevat laajan huomion päätöksenteossa. Samaan aikaan on muistettava, että esimerkiksi suomalainen teollisuus on hoitanut ympäristövelvoitteensa vuosien saatossa koko ajan paremmin.
Muun muassa massa- ja paperiteollisuutemme tuotannon määrään suhteutetut rikkiyhdistepäästöt vähenivät vuosien 1992–2017 välisenä aikana peräti 97 prosenttia. Samalla jaksolla teollisuudenalan tuotantoon suhteutettu kaatopaikkajätteen määrä pieneni 94 prosenttia ja hiukkaspäästötkin 85 prosenttia.
Suomalaisyritykset ovat ympäristöasioissa edelläkävijöitä myös energiasektorilla. Sen hiilidioksidipäästöt vähenivät vuonna 2017 kuusi prosenttia edellisvuoteen verrattuna.
Valitettavasti kehitys ei ole ollut lainkaan yhtä myönteistä esimerkiksi Aasian nopeasti kasvavissa ja teollistuvissa maissa, joissa luontoa ja ympäristöä on hyödynnetty toisinaan sumeilematta kulutuksen ehdoilla palkkoja ja työehtoja samalla polkien.
Suomalainen työ ja yrittäminen sekä kotimainen teollisuus ovatkin koko ajan lisääntyvässä ympäristötietoisuudessaan ekotekoja, joita päättäjiemme tulee puolustaa.
YK:n Global Compact for Migration -siirtolaisuussopimus (GCM-sopimus) on herättänyt ajankohtaiseksi ja merkittäväksi aiheeksi yllättävän vähän julkista keskustelua. Sopimus kattaa siirtolaisuuden eri osa-alueet sen lähtösyistä mahdollisiin palautuksiin, kotouttamistoimenpiteisiin ja siirtolaisille annettaviin palveluihin.
Vaikka sopimus ei sido allekirjoittajamaita oikeudellisesti, määritetään siinä pakolais- ja siirtolaisuuspolitiikan tulevat suuntaviivat. Suomen hallitus aikoo allekirjoittaa sopimuksen joulukuussa Marokossa. Tästä huolimatta sopimusta ei ole tuotu eduskunnan täysistuntoon.
Sopimuksen allekirjoittamisesta ovat päättäneet kieltäytyä muun muassa Yhdysvallat, Australia, Itävalta ja Puola. Maat katsovat sopimuksen rajoittavan liiaksi niiden kansallista liikkumavaraa. Näin laaja-alainen sopimus vaatii myös Suomessa ehdottoman avointa keskustelua ja demokraattista päätöksentekoa.
Perussuomalaiset vaativat edellä mainituista syistä GCM-sopimuksen tuomista eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi, arvioitavaksi ja äänestettäväksi. Kansalaisten on saatava tietää yksityiskohtaisesti, millaisiin kansainvälisiin sopimuksiin hallitus haluaa Suomen sitouttaa. Laajasti vaikuttavia päätöksiä ei missään tapauksessa voida tehdä vain suljettujen ovien takana.