Nuori ja kriittinen Kaisa Mälkki: Media antaa väärän kuvan nuoruudesta

Vaadin, että sana seikkailu otetaan julkiseen käsittelyyn ja määritellään uudelleen, ennen kuin taas yksi aikuinen ihminen astuu esiin väittäen nuoruuden olevan sellainen.

Hämeenkyröläinen Kaisa Mälkki unelmoi kirjailijan urasta.

Näin alkaa Demin kirjoituskilpailun voittajateksti, jonka takana seisoo nuoruuden kaunisteluun kyllästynyt 15-vuotias Kaisa Mälkki.

Voittajaksi tekstin valikoivat rap-artisti Karri “Paleface” Miettinen ja kirjailija Kaisa Happonen, jotka ylistivät Mälkin tekstiä vahvaksi huudoksi kuuntelemisen ja samaistumisen tärkeyden puolesta.

Nuoren kirjoittajan mielestä aikuisten ja median rakentama kuva nuoruudesta ei vastaa todellisuutta.

– Amerikkalaiset tv-ohjelmat antavat nuoruudesta sellaisen kuvan, että koko ajan on joku draama meneillään, Mälkki kritisoi.

Mälkki kuvailee, että ohjelmissa hahmot rakennetaan hyvin mustavalkoisesti ja stereotypioiden.

– Suositut hahmot ovat todella ilkeitä. On jotain nörttejä, jotka ovat todella rumia eivätkä ymmärrä mistään mitään.

– Ne nuoret jotka eivät tule vanhempien kanssa toimeen näytetään ikävinä ihmisinä. Ne jotka taas panostavat kouluun ja ovat älykkäitä, eivät taas saa ystäviä tai muuta sisältöä elämässä.

Hämeenkyrössä asuva Mälkki käy itse 9. luokkaa yhteiskoulussa. Nuoren perheeseen kuuluvat isä, äiti, muutamaa vuotta vanhempi sisko, kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Mälkki kuvailee elämäänsä Hämeenkyrössä rauhalliseksi.

– Minun nuoruuteni on aika tasapaksua, eikä erityisen vaihderikasta. Turvallista, tavallista, keskellä metsää. Elämä pyörii aikalailla rutiinien ympärillä.

– Minusta tuntuu, että täällä on aika monella nuorella mopoauto, joilla he ajelevat keskustaan. Siellä on muutama ruokakauppa, joiden ympärillä ihmiset istuskelevat ja syljeskelevät. Tai sitten he vierailevat toistensa kodeissa. En tiedä.

Intohimona kirjoittaminen

Mälkin perheeseen kuuluu useampia lemmikkieläimiä.

Ennen kuin Mälkki oli edes oppinut kirjoittamaan hän jo piti tarinoiden keksimisestä, joita hän saattoi rakennella kuvien innoittamana.

– Opittuani kirjoittamisen olen tehnyt sitä paljon. Koulussa ja kotona. Tarinoita olen kirjoittanut ohjatusti vuodesta 2014, jolloin liityin Mysteeri-sanataideryhmään.

– Ryhmän kautta harrastuksesta tuli säännöllisempää ja aloin myös asettamaan teksteille kriteereitä. Haluan, että kirjoituksissa on jokin sanoma, draaman kaari ja että ne ovat kieliopillisesti järkeviä.

Nyt Viita-akatemiassa sanataiteen opiskelun aloittanut nuori kirjoittaja lähtee usein kunnianhimoisesti kirjoittamaan suuria kokonaisuuksia, jotka päättyvät usein lyhyeen.

Mälkki tuottaa omien sanojensa mukaan kohtalaisen pitkiä novelleja tai runoja, vaikkei ole ihan vielä päättänyt, mikä kirjoittamisen muodoista olisi hänelle se kaikista sopivin. Kirjoitustyyliltään Mälkki kuvailee itseään monimutkaiseksi.

– Sorrun omissa teksteissäni ylipitkiin lauseisiin, joissa usein saattaa vaihtua asia jota pyrin lukijalle kertomaan. Tykkään tuottaa monimutkaista tekstiä, joissa on sekavia metaforia, joita kukaan ei edes ymmärrä.

– Demin kilpailutekstinkin otsikko muutettiin. Sen alkuperäinen otsikko oli: Manifesti vieraita rippikoulukesiä vastaan. Tykkään heitellä omia metaforia,mutta homma ei kuitenkaan taida ihan mennä niin, naurahtaa Mälkki.

Viehättävä melankolia

Mälkki pohtii usein tarinoita hämärässä makuuhuoneessaan.

Mälkki viettää usein aikaansa hämärässä makuuhuoneessaan, jossa on tilaa pohtia seuraavia tarinoita. Verhojen takaa pilkistää metsä, johon Mälkki ei useinkaan kiinnitä huomioita.

– Metsä on lähellä koko ajan, mutta en ole koskaan katsonut sinne ja miettinyt, että nyt tekee mieli kirjoittaa.

– Se on minulle liian läheinen paikka, jotta voisin saada siitä irti mitään mielenkiintoista. Ehkäpä pitäisi oppia katsomaan sitä uusin silmin, pohtii Mälkki.

Ihmisläheiset aiheet kiinnostavat puita enemmän. Mälkin tarinat käsittelevät lähes aina nuoren elämää ja sen yli lipuvia tummia pilviä.

– Tykkään kohtuullisen synkistä tarinoista. Käsittelen usein aiheita, joita minun ei ehkä pitäisi käsitellä, koska en tiedä niistä tarpeeksi.

– Olin ehkä 12-vuotias katsoessani muutaman Youtube-videon, joiden pohjalta päätin, että kirjoitanpa romaanin transsukupuolisuudesta. Tarinassa olisi synkkiä käänteitä. Pojan äiti oli tehnyt itsemurhaa, isä oli alkoholisoitunut ja makoili sohvalla. Ehkäpä tämä kuvaus kertoo siitä, että synkät ja vaikeat aiheet vetävät minua puoleensa, Mälkki kertoo huvittuneena.

Vaikka kirjoittajan aiheet ovat raskaita, kokee Mälkki kuitenkin pystyvänsä samaistumaan hyvin ihmisiin, joiden elämät eroavat huomattavasti hänen omastaan.

Hän kertoo myös pystyvänsä kuuntelemaan ihmisiä hyvin ja tekevänsä tarinoitaan varten suhteellisen huolellisen taustatyön, joka tapahtuu usein nettivideoiden ja tutkimusten kautta.

– Tällä hetkellä olen lueskellut kasvatusta käsitteleviä kirjoja, joiden kautta yritän päästä sisälle vanhemman rooliin. Tuntuu, että en pysty tuottamaan kuin vanhempia, jotka muistuttavat omiani tai ovat todella etäisiä.

Esikuvista kysyttäessä Mälkki on kriittinen. Hänen mielestään esikuva kuulostaa henkilöltä, jonka ihailija pitäisi pystyä allekirjoittamaan ihailun kohteensa teot ja päätökset. Mälkki ei tunne ketään näin hyvin.

– Ihailen kuitenkin joitakin teoksia, kuten Katherine Petersonin Silta salaiseen maahan. Pidän Patersonin teoksessa siitä, ettei se yritä olla liian hieno. Tarina on aika yksinkertainen, eikä heittäydy liian symbolisiin kielikuviin. Hahmot ovat myös samaistuttavia.

Demin kilpailun lisäksi Mälkki voitti viime keväänä järjestetyn Ylöjärven Uutisten Nuoria Somettaa -sisällöntuotantokilpailun. Voiton myötä voittaja pääsi työskentelemään kahdeksi viikoksi Ylöjärven Uutisiin.

– Työskentely toimittajana oli kivaa. En ollut tätä ennen ajatellut, että toimittajan työ voisi olla mielenkiintoista.

– Joskus artikkeleita kirjoittaessa olisi tehnyt mieli heittää sekaan vähän omaa improvisaatiota. Myös monesta haastatellusta henkilöstä tuli sellainen olo, että tästä saisi hahmon fiktiiviseen tarinaan.