Jyväskyläläisnainen perheineen muutti lapsuudenperheensä peesissä Ylöjärvelle ja kotiutui. Niin pientä kuin isoa paikkakuntaa kokenut pitää tätä välimuotoa juuri sopivana.
Koti ja perhe, osuvaa tekstiä olohuoneessa Ylöjärvenkin suhteen. Äiti Kirsi Tirri (takana) ja muu lapsuudenperhe houkuttivat Teija Mäkisen Ylöjärvelle. Mäkisen kanssa Ylöjärvellä kotia pitävät hänen kolme lastaan ja uusi mies. Kuvaushetkellä tuloillaan oli vielä massussa yksi: parin yhteinen lapsi. Lisäksi uusperheeseen kuuluu kolme miehen lasta, jotka asuvat äidillään.
Ensin muutti lapsuudenperhe. Siitä tuli magneetti, joka veti tyttären perässä.
Vanhempien ja vielä kotona asuvien sisarusten kokka kääntyi Ylöjärvelle Porista. Parissa vuodessa oli kertynyt monta osoitetta, hometaloepisodiakin, ja lopulta mitta täyttyi.
– Sanoin, että se on sitten sillä tavalla, etten muuta Porissa enää mihinkään, äiti Kirsi Tirri kertoo.
Niinpä asunnon lähdettyä taas alta alkoi työn etsintä muualta. Ja jo lohkesi Tirrille töitä Ylöjärveltä. Eläkkeellä olevan miehenkin passasi muuttaa. Olipa poppoolla myös hyvä mielikuva seudusta.
– Kävimme kerran Porissa asuessamme ostamassa pojalle kitaran Tampereelta, ja siinä kuulaassa syyssäässä kävellessämme mietimme, että jos joskus muutamme Porista, Pirkanmaa voisi olla mukava.
Sitten kääntyi tyttärenkin kokka. Jyväskylässä asunut Teija Mäkinen irtisanoutui töistä eikä saanut uusia.
– Ajattelin, että minua ei pidättele mikään Jyväskylässä ja että olisi kiva, jos mummo ja pappa olisivat lähellä lapsille, tuolloin kolmattaan odottanut Mäkinen kertoo.
Ventovieraasta kotoisaksi
Ylöjärvi oli Mäkiselle uusi tuttavuus. Ennen lapsuudenperheen muuttoa hän ei tiennyt kaupungista mitään.
– En ollut kuullutkaan koko Ylöjärvestä, hän sanoo.
Kun hän sitten ensi kertoja kävi täällä, vaikutelma oli hämmentävä. Elovaininon liikealuetta siellä, muuta miljöötä täällä. Tuntui sekavalta.
– Mietin, miten täällä löytää minnekään.
Mutta sittemmin mielikuva muuttui.
– Huomasin, että keskusta onkin tiivis ja selkeä ja Elon alue omansa. Kirjasto, uimarannat ja muut olivat lähellä, ensin Soppeenmäkeen ja sitten Hietasmäkeen asettunut Mäkinen tuumaa.
Muuton jälkeen Mäkinen sai tänne muitakin juuria kuin lapsuudenperheensä. Hän opiskeli Valossa lähihoitajaksi ja sai töitä läheltä Tampereelta. Perässä muuttaneen miehen kanssa tuli ero, mutta uusi rakkaus löytyi netin kautta Lempäälästä. Ja kohta tuo rakkauskin tuli Ylöjärvelle. Yhdessä sitten löydettiin talo Hietasmäestä.
Eron aikaan ei käynyt mielessäkään muutto pois Ylöjärveltä. Niin lapset kuin Mäkinen itse olivat asettuneet arkikuvioihinsa, lapsuudenperhe oli täällä ja paikka miellytti.
– Täällä oli vastaanottavaista porukkaa, yhteisöllisyyttä. Meidät otettiin mukaan pihajuhliin, talkoisiin ja sellaisiin. Tuttavia tuli myös vanhempien kautta ja lasten kerhoista ynnä muista. Täällä on hyvät lastenpalvelut, pururadat ja kulkuyhteydet sekä tarttuva ote asioiden hoidossa.
Niin uudesta paikasta oli tullut koti.
Mäkisen ensivaikutelma Ylöjärvestä oli vähän sekava. Tuntui, että kaikki oli levällään siellä täällä. Mutta sitten Mäkinen huomasi, että ydinkeskusta on tiivis ja selkeä. Esimerkiksi kirjasto on keskeisellä paikalla, lähellä kotia.
Keskikokoinen on hyvä
Ylöjärvi on Mäkiselle passelin kokoinen. Hän on aiemmin asunut jokusen tuhannen asukkaan Suolahdessa ja suht isossa kaupungissa Jyväskylässä. Ylöjärvi on jotain siitä väliltä. Ja hyvä niin. Mäkinen ei enää tahtoisi pikku paikkaan eikä isoonkaan.
Pikku paikkaan verrattuna Ylöjärvellä on monta etua. On paremmin palveluita, harrastuksia, eloisuutta. Mäkinen myös tuumii, että pikku paikka on taipuvaisempi juoruiluun. Isoon paikkaankin nähden hän löytää plussia.
– Isossa on liikaa hälinää minulle. Ja täällä on luontoa. Se on minun juttuni. Vaikka täällä keskustan liikenneympyröihin saadaankin joskus ruuhkaa aikaiseksi, täällä liikenne sujuu paremmin.
Sen sijaan Mäkinen ei keksi pikku paikasta mitään, mikä voittaisi Ylöjärven. Isosta paikasta mieleen tulee yksi: siellä palvelut pysyvät hyvin, kun taas Ylöjärvi on menettänyt varsinaisen, omissa tiloissaan toimivan postin ja poliisiaseman. Tosin niitäkään hän ei ole kaivannut, sillä asiat hoituvat helposti Tampereella tai postin lähipalvelupisteillä.
– Täällä on kyllä kaikki liian hyvin, hän nauraa.
Tuskin enää pois
Elämä saatteli Mäkisen Ylöjärvelle, mutta hän ei usko, että se voisi saatella hänet pois.
– Täällä asuminen on pysyvällä pohjalla, kun on hommattu talot ja kaikki. Lastenkin kannalta pysyvyys on tärkeää, jotta koulut ja muut pysyisivät samoina.
Vanhuudenpäivänsäkin Mäkinen voi kuvitella viettävänsä täällä, hän kun katsoo vanhuspalvelut näillä kulmin hyviksi.
– Kyllä olen jäänyt tänne pysyvästi.
Täältä voit lukea juttusarjan ensimmäisen osan.
Täältä voit lukea juttusarjan toisen osan.
Täältä voit lukea juttusarjan kolmannen osan.
Viimeisimmät kommentit