Olen omistanut oman koiran pian parin vuoden ajan. Tuona aikana on tullut vastaan monia aika ihania kohtaamisia, joista yksi parhaista sattui ihan hiljattain lenkkipolulla.
Erästä hiekkatietä tallustaessamme näin jo kaukaa, että vastaan kävelee kaksi mummelia, toinen kävelysauvoin, toinen rollaattorilla.
He huikkasivat minulle, että päästä nyt koira katsomaan, kun se niin onnellisena häntäänsä heiluttaa. Niinpä annoin Unton tehdä sen, mitä se parhaiten osaa: mennä riemulla piristämään mummujen päivää.
Rollaattorilla liikkeellä ollut rouva paijasi Unton päätä ja kertoi, että hän on koiraihmisiä henkeen ja vereen. Kysäisin, onko rouvalla ollut omia koiria. Kuulemma ainakin neljä, muttei enää viime vuosina, sillä hän ei pystynyt enää lenkkeilemään kunnolla.
Yksi koira oli ollut tälle rouvalle kuitenkin ylitse muiden. Hänen lapsuudessaan perheessä oli karjalankarhukoira, joka oli mummon kertoman mukaan todellinen lapsenvahti.
Aina, kun sisarukset olivat leikkimässä liian lähellä junarataa, kävi koira hakemassa äidin paikalle.
”Kävi kantelemassa meistä. Se oli paras koira koskaan”, rouva muisteli.
Sitten tuli sota.
Perheen oli jätettävä kotinsa Karjalassa ja lähdettävä pakoon. Myös yksi perheenjäsen piti jättää, nimittäin rakas lemmikki. Rouva ei osannut sanoa, miksi koira piti jättää, mutta isä oli todennut itkuisille lapsille tuolloin, että kyllä koira hetken pärjää, kun sille jätetään ruokaa.
Tässä vaiheessa tunsin jo piston sydämessäni, sillä tiedän tasan tarkkaan, miten tärkeä oma lemmikki on.
Myös rouvan ääni alkoi väristä ja hänen silmänsä kostuivat. Hän sanoi, ettei ole koskaan puhut kenellekään, miltä koiran hylkääminen tuntui. Asia kun oli vaivannut häntä koko hänen elämänsä ajan. Lohdutin, että koirat ovat fiksuja ja se oli varmaankin löytänyt piilopaikan itselleen.
Ja niinhän se olikin.
Vuosien jälkeen perhe palasi takaisin kotikonnuilleen miettien, miten koiralle oli käynyt. Lopulta lemmikin jäännökset löydettiin läheisestä metsämajasta, jossa koiralla ja lapsilla oli tapana leikkiä yhdessä. Se oli päässyt turvaan.
Viimeisimmät kommentit