Täytyy joskus perehtyä Suomen kuntakentän historiaan. Mikä lienee ollut perinteisen rakenteen taustalla. Hevoskärryjen aikaan kirkkoon ei voinut olla liian pitkä matka. Oliko kenties kirkon verottaminen kaiken taustalla? Vai oliko pahin verottaja ja vallankäyttäjä Ruotsin kuningas tahi Venäjän tsaari? Eri mahdollisuuksia on monia.
Paljon on maailma muuttunut esimerkiksi 1800-luvulta lähtien. Mutta kunta on pysynyt erittäin merkittävänä vallankäyttäjänä. Suomen erilaiset kuntauudistukset ovat viimeisessä 20 vuodessa edenneet aika hitaasti. Vallasta ei ole kiva luopua.
Verotus koskee useita kansalaisia. Enemmän se koskee kunnallisveron kuin valtionveron maksajia.
Unohdetaan hetkeksi arvonlisäverotus, vaikka se rokottaa eniten ihmisten kukkaroa. Verottamalla kunta päättää ihmisten puolesta, paljonko palkasta on hänen omaa rahaansa. Loppu menee sitten yhteiseen paikalliseen hyvään. Näin homma toimii teoriassa.
Palkkaverotus koskee useita ja on aika näkyvää. Sitten kun kunta halajaa maakaupoille, niin avoimuus menee helposti romukoppaan.
Kunnalla on vallassaan melkoinen työkalupakki. Jopa perustuslain mukainen omaisuudensuoja on kevyttä kauraa. Este on vain pieni hidaste, joka voidaan kiertää. Laki on hienosti kirjoitettu.
Periaatteessa maasta pitää maksaa kuten vastaavissa kaupoissa on tehty. Yllätys yllätys kunnasta ei löydy vertailukohtaa, joten sitten mennään raakamaan hinnalla. Tämä on pienilukuisen maanomistajajoukon kannalta negatiivinen ikiliikkuja.
Oletetaan nyt hetki, että yksittäinen maanomistaja olisi saanut edes kohtuullisen korvauksen maistaan ja lisäksi myytäviä tontteja. Samassa yhteydessä kunnan vallassa on määrätä katumaksuja tai kaavoituskorvauksia, joiden vähentämisen jälkeen nettotulos maanmyynnistä on vaatimaton. Kyseessä on moderni Daavid vastaan Goljat -tyyppinen taistelu, joka on käynnissä kaikilla kasvupaikkakunnilla.
Poiketen tarustoista pienempi ei voita. Joskus kunta voittaa jopa valtion.
Jos jotain maapalaa ei saada väkisin ostettua, niin sen jälkeen voidaan tosiasiallisesti määrätä rakennuskielto. Rakennusluvan saaminen nimittäin edellyttää suunnittelutarveratkaisua ja sen päätöksen tekee kunnassa todella pieni joukko. Demokratia ei ole sitä kuviota sotkemassa.
Lähellä rakentamista olevien yhteisöjen työntekijät näkevät kaavoituksen aika mielenkiintoisesti. Kaavat on tarkoitettu muutettaviksi! Niin ne asiat etenevät tarvittaessa joutuisasti.
Kunnilla on paljon valtaa. Sitä vain sopii toivoa, että vallalla on oma ärhäkkä vahtikoiransa. Toisessa vaihtoehdossa vahtija on vain myötäkarvaan silittäjä. Kolmas mahdollisuus on sitten se kaikista huonoin. Nimittäin silloin vahtikoira itse hyötyy vallasta.
marko@markotaipale.fi
Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Viimeisimmät kommentit