Rajan yli ylöjärveläiseksi

Paljasjalkainen tamperelainen muutti kuntarajan yli naapurikaupunkiin. Muutos ei ollut suuri, vaikka vähän jännittikin. Mutta muutos oli juuri ratkaiseva.
Ylöjärveläistyneet, tamperelainen

Riikka Kivioja perheineen muutti Ylöjärvelle, koska täältä löytyi koiraperheelle sopiva luonnonläheinen ympäristö, joka aukeaa heti takapihalta. Omakotitaloa etsivä perhe haluaa uudenkin kodin Ylöjärveltä vehreästä miljööstä.

ylöjärveläistyneet vinjettiTampereen tyttö. Sitä Riikka Kivioja oli parikymppiseksi asti, ihan jo kartalla. Alkuun hän asui Ikurissa ja Tohlopissa, sitten, pisimpään, Tesomalla.

Tampereen tyttö hän oli myös sisimmältään. Väkisinkin siltä tuntui, kun oli aina siellä asunut. Ja tamperelaisuudet elivät mielessä itsestään selvinä.

– Minulle tuli yllätyksenä, ettei rotvalli ole kaikille tuttu sana. Mikä on minulle normaalia, ei kaikille ole.

Mutta muutama vuosi sitten Kiviojasta tuli ylöjärveläinen, ainakin kartalla. Täältä kun nuori perhe löysi luonnonläheisen rivitaloasunnon, toisin kuin Tampereelta.

Muutto vähän pelotti, sillä kaikki tuttu vaihtui uuteen. Kirpaisi jättää asunto, Kiviojan tuolloin jo itse omistama lapsuudenkoti Tesomalla. Ja miten arki sujuisi uudessa paikassa, hän tuumi. Ehkä aiempaa paremminkin, hän toisaalta toivoi.

– Ja tuosta rajan yli oli helppo hypätä.

Pienet plussat voittavat

Toiveikkuudelle tuli katetta.

Löytyi koiraperheen tarpeisiin oiva rivari Vuorentaustasta metsän kupeelta.

– Tässä meillä kasvaa melkein takapihalla mustikoita ja kantarelleja!

Ylöjärveä ja Tamperetta vertaillessaan hän toteaakin, että Ylöjärvi on luonnonläheisempi ja rauhallisempi.

– Täällä on jotenkin kotoisampaa, hän tuumii ja harmitellen uumoilee, että visiot lisärakentamisesta nakertavat tätä Ylöjärven valttia.

Myös toive arjen sujumisesta toteutui ainakin osin. Kivioja kehuu, että Ylöjärvellä on kätevä käydä asioilla, kun paikalliset palvelut ovat kovin keskittyneet.

– Tampereella kaikki on tiputellen siellä täällä.

Ja Lielahti on käsillä siinä kuin Tampereella asuessakin.

– Jos Tampereella asuu syrjässä, onhan sieltäkin matkaa palveluihin.

Hyvä kokemus Kiviojalla on myös hoitosuhteesta diabeteshoitajan kanssa. Tuttu hoitaja tuntee Kiviojan asiat, viestittelee henkilökohtaisesti ja järjestää vaikka poikkeuksellisen välinetoimituksen, jos Kivioja ei pääse hakemaan välineitä normaaliin tapaan.

– Tällaista en saanut Tampereella, hän tuumii.

Julkiset kulkuyhteydet kuitenkin heikkenivät muuton myötä.

– Siksi jouduimme hankkimaan toisen auton.

Vaan kaikkialla on plussansa ja miinuksensa, eikä Ylöjärvellä ole miinuksia, jotka Kiviojaa hätistäisivät pois.

– Tavallaan vanha ja uusi asuinpaikka ovat aika samanlaisia, mutta toisaalta on pieniä eroja, jotka ovat ratkaisevia, hän sanoo Ylöjärven eduksi.

Ylöjärveläistyneet, tamperelainen

Ylöjärven huono puoli on se, että täällä julkisen liikenteen yhteydet ovat kehnommat kuin entisessä kodissa Tesomalla. Siksi perhe tarvitsi toisenkin auton.

Uusi koti – Ylöjärveltä

Nyt perhe kuitenkin haluaa vaihtaa asuntoa. Haussa on omakotitalo, joka soisi lisätilaa. Mutta kotikuntaa perhe ei aio vaihtaa.

Syynä ovat juuri ne pienet ratkaisevat erot. Ja keskustaseudun asuinalueilta olisi edelleen näppärä yhteys esimerkiksi Lielahteen.

Sitä paitsi monisairaan tyttären asiat on täällä saatu kuntoon. Perhettä ei houkuta panna palettia uusiksi ja ottaa riskiä, etteivät asiat järjestyisi uudestaan yhtä hyvin.

Ajatus on jäädä tänne vanhuuden päivillekin asti.

– Etsimme taloa, jossa olisi fiksua asua sitten joskus kaksinkin. Ja vähäiset sukulaiset ovat lähellä tuossa Tampereella.

Identiteetti pysyy

Vaikka Kiviojasta tuli kartalla ylöjärveläinen, sisimmässä tamperelaisuus on säilynyt.

Identiteetti on pysynyt, koska nainen asuu lähellä entisiä sijojaan ja käy yhtenään Tampereella töissä ja asioilla. Ja koska naapurikunnat ovat niin samanhenkisiä, ei identiteettieroja oikein nouse esiin.

– Muutos ei ole suuri. Koen olevani kotona, kun olen Ylöjärvellä.

Tamperelaisuus ei lähtisi Kiviojasta jossain kaukanakaan. Siksi hän ei kauas lähtisikään: muualla oma identiteetti eroaisi liikaa sikäläisestä hengestä.

– Ei olisi niin kotoisa olo.

Mutta Kivioja toteaa, että joku muu voisi kokea toisin. Identiteetin kokeminen on yksilöllistä.

– Joku haluaa muuttaa kotikonnuiltaan muualle ja olla muuta kuin mitä on ollut. Ja joku kokee, että koti on siellä, mistä hän on alun perin kotoisin, mutta hänen on hyvä asua siellä, missä sattuu asumaan.

Ja hyvä näin, nainen toteaa.

– Identiteetti kuuluu asioihin, jotka eivät kuulu kellekään muulle. Koemme asiat eri lailla. Se tekee meistä omia persooniamme.

 

Täältä voit lukea juttusarjan ensimmäisen osan.

Täältä voit lukea juttusarjan toisen osan.

Täältä voit lukea juttusarjan kolmannen osan.

Täältä voit lukea juttusarjan neljännen osan.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?