Työllistyminen ei ole itsestäänselvyys

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi joulukuussa hallitusohjelmaan kirjatun selvityksen maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista. Selvitys kokoaa yhteen aiempaa tutkimustietoa ja osoittaa varsinkin humanitaarisen maahanmuuton aiheuttavan merkittävää painetta Suomen julkiselle taloudelle sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Valitettavasti selvitys ei tarjoa suoraa vastausta kansalaisten laajasti pohtimaan kysymykseen maahanmuuton vuotuisista kokonaiskustannuksista. Selvityksessä kuitenkin tarkastellaan julkisen talouden nettovaikutuksia maahanmuuttajaryhmittäin.
Kymmenestä suurimmasta maahanmuuttajaryhmästä ainoastaan saksalaiset maksoivat vuonna 2011 enemmän veroja kuin saivat tulonsiirtoja ja käyttivät julkisia palveluita. Samaan aikaan esimerkiksi Somaliasta tai Irakista muuttaneen työikäisen henkilön vastaava vuotuinen nettovaikutus julkiseen talouteen oli keskimäärin noin 13 000 euroa negatiivinen.
Maahanmuuttajien vaisu työllistyminen aiheuttaa vakavia ongelmia kansantaloudelle. Valtiovarainministeri Petteri Orpo viittasi tähän ehdottaessaan yleistä palkkatasoa matalamman palkan maksamista työntekijöille, joiden osaaminen on puutteellista. Vaikka Suomessa on edelleen satoja tuhansia työttömiä, vaati Orpo samalla työperäisen maahanmuuton voimakasta lisäämistä työvoimapulaan vedoten. Tämä keinovalikoima on epäjohdonmukainen.
Myös työttömyysturvan aktiivimallia on perusteltu työvoimapulalla. Hallituspuolueiden loppuvuonna voimaan runnoma laki leikkaa työmarkkinatukea, peruspäivärahaa ja ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa lähes viisi prosenttia, ellei työtön ole edeltävien kolmen kuukauden aikana ollut riittävän monta päivää palkkatöissä, harjoittanut yritystoimintaa tai osallistunut työllistymistä edistäviin palveluihin
Laissa ei kuitenkaan velvoiteta työvoimaviranomaisia tarjoamaan työttömälle työtä tai muita aktivointitoimia, joilla työttömyysetuuden leikkauksen voisi välttää. Lisäksi laissa määritellään työttömyyskorvauksen tason säilyttämiseen vaadittava vähimmäispalkka. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen antoikin harhaanjohtavia lausuntoja väittäessään talkootyön estävän työttömyysturvan leikkauksen.
Työttömyysturvan aktiivimallin astuttua nyt voimaan tuonee hallitus siitä erillisen aktiivisen työnhaun mallin eduskuntaan keväällä. Lakiesitys velvoittaisi työttömän hakemaan töitä vähintään 12 kertaa kolmen kuukauden tarkastelujaksolla. Työnhaun tai siitä raportoimisen laiminlyönti johtaisi peräti kahden kuukauden karenssiin avoimien työpaikkojen määrästä riippumatta.
Menettely johtaneekin työhakemusten massalähetykseen myös yrityksiin, jotka eivät tarvitse lisätyövoimaa tai joihin hakijan koulutus ei sovellu. Huomattavasti tuloksellisempaa olisi käyttää resurssit niiden paikkojen hakuun, joihin hakijalla on aito mahdollisuus työllistyä. Se innostaisi työttömiä aiheuttamatta työnantajille turhaa riesaa.
Suomessa vallitsee yhä massatyöttömyys, ei työvoimapula. Työttömien syyllistämisen sijaan kaivataan kannusteita, koulutusta ja erityisesti pienimpien yritysten toimintaedellytysten parantamista. Ylöjärvelläkin käynnissä oleva työllisyydenhoidon kuntakokeilu on osoittanut työttömien yksilöllisen kohtaamisen kotikunnan työllisyyspalvelussa tuottavan kasvotonta viranomaistoimintaa parempia tuloksia. Myös kohdennettu lisäkoulutus ja kohtuulliset tuloveronalennukset edistäisivät työllisyyttä, samoin esimerkiksi mahdollisuus työsuhteen koeajan kattavaan muuttoavustukseen. Perussuomalaiset ovat lisäksi esittäneet Viron yritysveromallin kokeilua lisähenkilökuntaa palkkaavissa pk-yrityksissä. Tällaiset uudistukset hyödyttäisivät sekä työnantajia että työntekijöitä.