Innostu, onnistu ja kehu!

Onko lasisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Meidät ihmiset voi jakaa tuolla kysymyksellä kahteen joukkoon, jonka perusteena on todennäköisesti opittu, ympäristön muokkaama tapa.
Tunnen ihmisiä, joiden lasi on lähes piripinnassa useimmiten. Nämä loputtoman positiiviset ja energiset tyypit ovat yleensä erittäin tuottavia ja toimeliaita, joilta toteutettavat ideat eivät lopu kesken. Jatkuvan innostumisen seuraaminen voi olla jopa hieman uuvuttavaa toisten vähemmän innokkaiden silmin.
Koulumaailmassa hoemme usein mantraa, että kaikki on hyvin, kun mitään ei kuulu. Tähän kiteytyy suomalainen piirre, ettemme kovin helposti lähde toisiamme kehumaan ja kiittämään, omakehusta puhumattakaan.
Opetussuunnitelman muutos on tuonut kuitenkin mukanaan entistä vahvemmin jatkuvan arvioinnin, jonka tulee pohjautua oppilaan vahvuuksiin.
Myös Wilma-merkinnöt kiinnittävät monipuolisemmin huomiota oppilaan onnistumisiin ja negatiivinenkin palaute pyritään antamaan rakentavasti. Toivon, että se on tuonut omalta osaltaan lisää positiivisuutta viestintään koulusta kotiin päin
Olisihan surkeaa, mikäli lapsi ei saisi mitään muuta kuin negatiivisia merkintöjä, päivittäisen kohtaamisen sisällöstä puhumattakaan.
Kouluilla on totuttu tekemään töitä ilman suuria kiitoksia ulkoa päin. Tämän takia pienetkin eleet tuntuvat erityisen merkittäviltä: Saimme koululle eräältä itsenäisyyspäivänä juhlissa olleelta vieraalta sydäntä lämmittävän kortin, jossa luki kiitos uskomattoman hienosta kokemuksesta järjestämässämme juhlassa.
Kiitokset saivat hymyn huulille ja silmin havaittavan asennon kohoamisen pelkästä ajatuksesta siitä, että olimme todella onnistuneet!
Väsyneenä alkaa helposti nähdä asioissa vain niiden nurjat puolet. Jos kuitenkin vain kääntyy toisia vastaan ja alkaa osoitella toisten vikoja miettimättä, missä on onnistuttu tai mitä voisi itse tehdä asioiden paremmalle tolalle saamiseksi, ollaan väärällä polulla. Täydellistä ihmistä tai tekoa ei yleensä ole, mutta voisimme vihdoin hylätä ajatuksen siitä, että kymppi kuuluu jumalalle.
Lasi puoliksi täynnä -mentaliteetilla elämäkin tuntuu kevyemmältä, kun ei aina tarvitse murehtia siitä, mikä meni pieleen. Sen sijaan voi iloita onnistumisista ja nähdä mahdollisuuksia kaikkialla.

Kirjoittaja on Ylöjärven kaupunginvaltuuston
varapuheenjohtaja ja Kurun Yhtenäiskoulun rehtori.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?