Leo Boman on varsinainen teräsmies. Hän taitaa pronssiveistokset, emalityöt ja keramiikan ja on veistänyt puusta myös kokonaisen ruokailuryhmän. Taiteen lisäksi hän kävelee joka päivä yli kymmenen kilometriä, tekee itse ruoan ja hoitaa puutarhan.
Kaikesta näkee, että nyt on tultu taiteilijan kotiin.
Leo Bomanin portilla vartioi itse tehty iso betoni-ilves, ja ulkoseinää koristavat keraamiset ja metalliset naiskuvat.
Tänne kelpaa tulla taidenäyttelyyn.
Niin, Leo Boman pitää tutusta tavasta poiketen taidenäyttelyn omassa kodissaan Ylöjärvellä.
Hän on tehnyt niin jo kerran aiemminkin.
– On mukavaa, että tulijat näkevät teokset siinä ympäristössä, missä ne on tehty. On mukavaa myös nähdä ihmisiä rauhassa ja jutella heidän kanssaan.
Taiteilija veisti pöytäryhmän
– Olen tehnyt tämän kellon itse.
Kyse on puisesta kaappikellosta, johon Boman on veistänyt eläimiä, kuten pöllöjä.
Mutta ei siinä vielä mitään.
Noin kolmekymmentäsenttisen, koristeellisen kalan hän veisti noin päivässä, ja onpa hän tehnyt itse kokonaisen barokkityylisen ruokailuryhmänkin perheelleen.
Taiteilija on suorastaan hämmästyttävän monipuolinen, mutta merkille pantavinta on kuitenkin hänen emalitaiteensa.
Olohuoneen seinät ovat täynnä uusia tauluja, joissa emalipäällysteiset, kolmiulotteiset kukat työntyvät ulos kehyksistä.
Taiteilija kehitteli oman tyylin
Leo Boman aloitti emalitaiteen teon 60-luvulla, kun eräs käsityöopettaja kehotti häntä kokeilemaan emalin tekoa opettajan väreillä.
Boman hurahti emaliin ja alkoi opettaa itse itseään sen teossa.
Emalitaidetta opetetaan esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa yliopistossa, mutta Suomessa on toisin.
Suomessa emalin tekemistä ei opeteta muualla kuin työväenopistoissa, ja niissäkin tehdään lähinnä pieniä koruja.
Bomanin taide on toisenlaista, ainutkertaista: isoja pintoja ja niitä kolmiulotteisia tauluja, joihin entinen metallityönopettaja on ensin muotoillut kukat ja sen jälkeen polttanut kukkien pintaan emalin.
Emali on vaikea laji
Emalin teko on monimutkaista.
Kuparipinnalle ripotellaan ensin jauhemaisia värejä ja poltetaan ne sitten kiinni nestekaasulla levyn alapuolelta. Toiset polttavat emalia uunissa, mutta Boman pitää omaa tyyliään parempana.
– Kaasulla voi säädellä paremmin lämpöä. Väreihin tulee eri sävyjä eri lämpötiloissa. Myös jauhekerroksen paksuus vaikuttaa väriin.
Emali poltetaan 700–900 asteessa.
Yhden työn joutuu polttamaan usein vähintään viidesti, monesti yli kymmenenkin kertaa, koska värillisiä lasijauheita lisätään erissä.
Emali menee myös helposti pilalle. Kaikki värit eivät sovi keskenään, vaan jotkin esimerkiksi hylkivät toisiaan ja voivat irrota alustastaan.
Juuri tässä piilee kuitenkin taiteilijan mielestä emalin viehätys:
– Tässä täytyy ajatella tarkkaan. Aina on riski, että värit eivät sovi ja teos menee pilalle.
– Lopputulosta ei tiedä koskaan ennalta.
Oma uuni pihassa
Monimutkaista on myös pronssiveistosten teko.
Pronssiveistoksen teossa on kahdeksan vaihetta saviversion ja erilaisten muottien teosta itse valuun ja viimeistelyyn.
Pronssin poltto on tyyristä puuhaa. Siksi Bomanilla on oma uuni omassa pihassaan.
Jalkakyykkyjä aamuisin
Boman hyörii pihassaan muutenkin kuin pronssia polttamassa.
Tänä vuonna 87 vuotta täyttävä Boman hoitaa nurmikon ja kukat itse, samoin lumityöt. Pari vuotta sitten Boman heilui vielä katollakin, kun naapurit tulivat sanomaan, ettei hänen ikäisensä kuuluisi enää katolla olla.
– Mutta kukas muu siellä sitten olisi?
Boman tekee myös itse ruokansa ja kävelee päivittäin yli kymmenen kilometrin lenkin.
Aamuisin hän puolestaan vetäisee kolmekymmentä jalkakyykkyä.
– Sanon aina ihmisille, että jos tuolista ei pääse ylös ilman, että käyttää käsiä, pitää alkaa treenata.
Ei koskaan sairauslomalla
Entinen kansakoulun ja myöhemmin metallityön opettaja on ollut viime talvena myös hyvin ahkera taiteen tekijä – monet näyttelyn tauluista ovat uusia ja värikkäitä.
Sillä vaikka ikää onkin, virtaa riittää.
Hyvästä terveydestä kertoo sekin, ettei Boman ollut koskaan 35-vuotisen opettajauransa aikana sairauslomalla.
– Eikä minulla ole nytkään edes mitään särkylääkkeitä kaapissa. En ole ottanut 20 vuoteen edes aspiriinia.
Hyvästä terveydestään Boman saa kiittää osittain geenejään.
– Mummo eli sadan vuoden ja kuuden kuukauden ikäiseksi, äiti 95-vuotiaaksi, vaari 93-vuotiaaksi ja suurvaari 92-vuotiaaksi.
Näyttely vielä ysikymppisenä?
Raskas vaihe elämässä taiteilijalla oli muutama vuosi sitten, kun Boman hoiti kotona Alzheimerin tautiin sairastunutta vaimoaan, joka kuoli kuusi vuotta sitten. Hoitotyön ohessa taiteelle ei ollut aikaa.
Mutta nyt hän tekee taidetta taas lähes päivittäin.
– Vanhempi poikani on sanonut, että kai sinä vielä 90-vuotisnäyttelynkin pidät.
Leo Bomanin kotinäyttely on avoinna 3.7.–16.7. joka päivä kello 12–17.
