Lääkintöneuvos Paavo Sillanpäällä oli vaikea lapsuus, mutta äidin ja kovan työmoraalin ansiosta hänestä tuli palkittu lääkäri. Sillanpää tekee töitä edelleen, vaikka oma sairaus verottaa voimia.
Joskus huonot alkuolosuhteet kääntyvät voitoksi.
Paavo Sillanpää, 79, menetti isänsä kaksivuotiaana. Isä kuoli viikkoa ennen talvisodan loppumista, maaliskuussa 1940, kun Sillanpää oli kahden vuoden ja kahden kuukauden ikäinen.
– Haudalle oli tehty koivusta risti, ja sen ympärillä oli havuköynnös. Muistan ristin ja sen, kuinka äiti pyysi minua poimimaan haudalle valkovuokkoja.
Hautajaisissa ei ollut arkkua. Isä haudattiin uudelleen, kun hänen jäännöksensä löytyivät Säkkijärveltä Paavon ollessa nelivuotias.
Ensimmäisenä oppikoulussa
Sillanpää sanoo, että hänen lapsuutensa oli köyhä ja raskas. Äiti meni uudelleen naimisiin ja sai kaiken kaikkiaan seitsemän lasta.
Paavolle kävi hyvin siksi, että hän rakasti kovasti viisasta ja älykästä äitiään. Äiti oli myös vakuuttunut siitä, että Paavon piti päästä oppikouluun ensimmäisenä lapsena koko Hattulan Vuohiniemestä, ja niin kävi.
Paavo Sillanpään perhe ei pystynyt kuitenkaan elättämään poikaa ja maksamaan koulua, joten Paavo päätyi ottolapseksi kymmenenvuotiaana – onneksi vasta silloin. Ottoperheessä oli kovaa. Töitä piti tehdä kaiken aikaa, ja evankeliseen liikkeeseen kuulunut perhe eli tiukasti säädeltyä elämää.
– Elämä oli pelkkää työntekoa. Ei ollut tansseja, elokuvia eikä rahaa.
Äidin toiveiden ja uuden perheen vaatimusten ristitulessa Paavo Sillanpäälle kehittyi kova työmoraali. Vieläkään liki kahdeksankymppinen lääkintöneuvos ei osaa olla jouten, ja hän kärsii helposti huonosta omastatunnosta, ellei tee koko ajan jotakin hyödyllistä.
– Minulla on vanhuusiän adhd. En pysy paikallani, hän vitsailee.
Ihmisten ymmärtäjä
Suorittamisesta, tunnollisuudesta ja kovasta taustasta on ollut myös suuresti hyötyä.
– Taustani ansiosta ymmärrän ihmisiä. Siksi minusta tuli psykiatri ja yleislääkäri, ihmisten auttaja.
Nyt Sillanpään lääkärin taidot on jälleen kerran huomattu. Tampereen Lääkäriseura myönsi hänelle maaliskuun lopulla Bertel Laurell -palkinnon, joka koostuu kunniakirjasta ja rahasta.
Erikoisuutena erikoistumiset
Sillanpää opiskeli Turussa lääketiedettä ja erikoistui työn ohessa jopa viiteen eri lääketieteen alaan: psykiatriaan, yleislääketieteeseen, työterveyteen, hallintoon ja vakuutuslääketieteeseen.
Tämä ei ole tavallista, koska lääkäriksi opiskeleminen vie ensin muutaman vuoden ja sen jälkeen erikoistumisopinnot kestävät noin kolmesta viiteen vuotta. Ensimmäistä erikoistumista seuraavat erikoistumiset ovat tosin ensimmäistä nopeampia.
Valmistuttuaan lääkäriksi Sillanpää aloitti työt Ylöjärvellä Keijärven sairaalan ensimmäisenä ylilääkärinä. Hän työskenteli lukuisissa paikoissa, muun muassa Pitkässäniemessä ja yli kolmenkymmenen vuoden ajan Serlachius Oy:ssä eli Metsä-Serlassa työterveyslääkärinä.
Sillanpää on toiminut lääkärinä myös Kelassa.
– Luin siellä Tampereen yliopistollisen sairaalan ja Turun yliopistollisen keskussairaalan huippulääkäreiden lausuntoja ja tiedän nyt lääketieteestä todella paljon. Yleensä korvalääkäri katsoo korvia, silmälääkäri silmiä ja kirurgi leikkaa, mutta minä olen saanut oppia kaikkea.
Eläkekiusattujen auttaja
Eläkkeellä Sillanpää on jatkanut työntekoa ja keskittynyt etenkin eläkeläisten ja pitkäaikaistyöttömien auttamiseen.
– Tein töitä viimeksi eilen, Sillanpää sanoo haastattelussa.
Sillanpään mukaan nykyään harrastetaan koulu- ja työpaikkakiusaamisen lisäksi myös eläkekiusaamista.
Sillanpäällä on ollut lukuisia asiakkaita, jotka ovat pyrkineet eläkkeelle ennen virallista eläkeikää. He ovat kärsineet uupumuksesta ja masennuksesta, mutta eivät ole saaneet eläkettä.
– Olen auttanut heitä ja saanut heille myös eläkkeitä.
Korva kohisee
Sillanpää jäi itse eläkkeelle kuusikymppisenä. Hän kärsii Menieren taudista, johon ei ole täsmälääkehoitoa. Hänellä on esimerkiksi huimausta, pahoinvointia, huono kuulo ja korvien huminaa.
– Oikea korvani kohisee kuin Tammerkoski, enkä voi liikkua lainkaan pimeässä.
Vaikka sairaus rajoittaa elämää, Sillanpää liikkuu aktiivisesti kahden kotinsa välillä. Hän asui tänä talvena ensimmäistä kertaa Tampereen keskustakodissaan liki kolmen kuukauden ajan mutta kävi silti päivittäin omakotitalossaan Ylöjärvellä.
