Olin juuri kirjoittamassa historiaa, kun sosiologit uutisissa puhuivat samasta asiasta. Meidän vanhempamme ja me saimme rakennettua melkein valmiin hyvinvointiyhteiskunnan 1970-luvun loppuun mennessä. Ajattelimme, että kyllä tämä tästä jo valmistuu omalla painollaan. Toisin kävi.
Klobaalikapitalismi iski täydellä voimalla. Työnteko tehtiin tyhmien elinkeinoksi, rahanvaihdosta tehtiin yhteiskunnan tärkein asia.
Pääomatulomiljonäärit tulivat valtaan ja siitä lähtien on mennyt lamasta toiseen maksattaen keinottelijoiden aiheuttamat vahingot reaalitaloudessa toimivilla ihmisillä.
Nyt on viimeiset ajat saada muutos aikaan rauhanomaisesti poliittisilla päätöksillä. Kuntatalous on paljolti riippuvainen valtiopolitiikasta.
Suomessa on vallassa pääomatulonsaajien diktatuuri, jossa ei hyvinvointivaltioajatus paljon paina. Pääomatulojen keräämisessä on aina keinottelun maku, niin ollen se on vähintäänkin harmaalla alueella toimimista.
Kotimaassa toimivat pk-yritykset eivät ole valtaeliitin mieleen, koska ne eivät tuota tarpeeksi puhdasta voittoa. Ne vaan työllistävät ja pitävät kansantaloutta pystyssä. Niiden toimintakyky on riippuvainen kotitalouksien ostovoimasta, eli maksetuista palkoista. Suuretkin tulot ovat hyväksyttäviä, jos ne maksetaan palkkatulona.
Meistä on joitakin jäljellä, jotka haluavat jättää jälkipolville ainakin tiedon siitä, kuinka hyvinvointivaltio rakennetaan. Siksi minäkin vielä kaivoin sotakirveen esiin. Työväestö ei saa hetkeksikään herpaantua. Me vähän löysäsimme ja näin kävi. Kapitalistia ei tarvitse sääliä, kyllä se aina omansa ottaa.
Räätäli Halmeen sanoin: ”Ei työväestön etuja voi määrättömästi polkea, kysymys on siitä, annetaanko ne sille vapaaehtoisesti, vaanottaako se ne väkisin.”
ERKKI HELANOJA
Vasemmistoliitto
