Viimeisellä Räikän tietäjät -luennolla puhutaan perheenjäsenten sekä perheen ja muiden välisistä rajoista, joita piirtää tai olla piirtämättä käytöksen ohjaamiseksi.
Psykoterapeutti Sirkku Tukiaisen mukaan rajaviivat ovat perheessä tarpeen mutta niiden tulee olla huokoisia, sallia vapauttakin. Hän toteaa esimerkiksi, että murrosikään suhtaudutaan kuin sairauteen, jota yritetään tukahduttaa, vaikka tärkeä kehitysvaihe tarvitsisi tilaa.
Ollaan hyppäämässä autoon, ja kuusivuotias haluaa etupenkille. Äiti sulloutuu toisten lasten kanssa takapenkille. Hep, peli seis. Nyt olisi rajan veto tarpeen. Tämä päätös kuuluu vanhempien tontille.
– Perheterapeutti sanoisi, että lapset on suistettava alalauteille. Jokainen perheenjäsen on yhtä arvokas, mutta vanhemmilla pitää olla valta, perheen tarpeellisista rajoista luennollaan puhuva psykoterapeutti Sirkku Tukiainen suhteuttaa.
Murkkuperheessä taas kinataan kiivaasti nuoren villistä kampauksesta. Kuontalo ei kelpaa vanhemmille. Hep, seis taas. Nyt vanhempien ei pitäisi tarpeettomasti käskyttää.
– Ulkonäkökokeilut ovat oman persoonan hakemista, ja tämä pinnan alla oleva prosessi on välttämätön. Vapauskin on tärkeää. Olisi hyvä, jos vanhemmat voisivat iloiten seurata, mihin suuntaan lapsi kasvaa, myös turhia rajoja luennolla puiva ammattilainen sanoo.
Sopivasti suojaa ilman kahlintaa
Tarpeelliset rajat ovat Tukiaisen mukaan psykologisesti tärkeitä. Ne suojelevat, tuovat turvallisuuden tunnetta ja yksinkertaistavat elämää. Kun perheessä on tietyt rajat, voi luottaa siihen, että elo on sujuvaa ja huolehtivaa. Eikä joka tilanteessa tarvitse ällistellä, miten oikein toimia.
– Rajat tuovat myös identiteettiä. ”Meillä tehdään näin.”
Turhiksi rajat käyvät, jos ne ovat liian tiukkoina kahlitsevat, ylisuojelevat, rajaavat kaikki muut näkökulmat pois tai alistavat.
– Pahimmillaan tämä voi johtaa psykosomaattisiin oireisiin.
Rajojen veto on Tukiaisen mukaan kääntynyt vuosien mittaan äärimmäisyydestä toiseen. Ennen oli yleistä, että rajoja oli liikaa ainakin vanhempien ja lasten välillä.
Tätä nykyä taas rajoja vedetään Tukiaisen havaintojen mukaan usein turhan löyhästi. Yhtäältä ne jäävät vanhempien omien mielihalujen tyydyttämisen alle. Toisaalta jotkut pelkäävät asettaa rajoja, koska eivät tahdo tuottaa mielipahaa tai pelkäävät reaktioita.
Rajoja monien roolien välillä
Tukiainen ei puhu vain lasten ja vanhempien välisistä rajoista. Hän vetää perhepiiriin muitakin rajaviivoja, jotka määrittelevät rooleja ja sopivaa toimintaa.
Raja tarvitaan perheen ja muun yhteisön väliin. Jos sitä ei ole, perheen keskinäinen aika, kotirauha ja yksityisyys ovat uhattuina. Jos taas raja on liian tiukka, perheen ympärille kasvaa muuri ja vuorovaikutus ympäristön kanssa kuolee.
– Perheen pitäisi opettaa, miten toimitaan ristiriitatilanteissa ja erimielisyyksissä. Kun vuorovaikutus ympäristöön on niukkaa, ei opita itsenistymään ja tulee vaikeaksi olla eri mieltä edes perheenjäsenten kanssa.
Myös parisuhteen ympärillä tulee olla raja. Jos tämä unohtuu, vanhemmat ovat vain vanhempia, eivät enää puolisoita.
– Kahdenkeskinen aika on tärkeää, ylöjärveläisterapeutti muistuttaa.
Hän ehdottaa vaikkapa yhteistyötä tuttavaperheen kanssa. Pariskunnat saavat vuoroin viettää lemmekästä laatuaikaa toisen parin vahtiessa lapsia. Tai perheet voivat kokoontua yhteen, ja lasten mentyä unten maille vanhemmat voivat keskustella parisuhteen hoitamisesta ja purkaa turhaumiaan.
– Vaikka nauraa elämänvaiheelle, jossa pusero on täynnä maitotahroja eikä olo ole kaikkein eroottisin.
Lisäksi tulisi piirtää perheensisäisiä rajoja eri perheenjäsenten ympärille. Esimerkiksi äiti ja tytär varaavat siis yhteisiä kahdenkeskisiä hetkiä. Tukiainen kertoo entisen kirkkoherran Antero Honkkilan aikanaan neuvonen järjestämään kullekin lapselle erityisrakkauspäiviä, joina kyseinen lapsi saa tavallista enemmän huomiota.
– Näin kontakti toiseen säilyy ja sisarkateus helpottaa.
Yhteispohdinta avittaa
Avuksi rajojen asettamiseen ja niistä kiinni pitämiseen Tukiainen suosittelee keskinäistä kannustusta.
Voi jutella samassa elämäntilanteessa olevien kanssa ja pohtia lapsuudenkodin malleja. Voi myös vetää lasten kavereiden vanhempien kanssa yhdessä linjoja.
– Kaikkein tärkeintä on se, että kumppani tukee, sanoo esimerkiksi: ”Äitisi on oikeassa.” Ja jos on erimielisyyttä, vanhemmat keskustelevat asiasta keskenään.
Luennolla Tukiainen kertoo tärkeistä perusrajoista, mutta hän korostaa, että kelpo käytännön ratkaisuja on monia itse valittaviksi. Eritoten hän kannustaa iloitsemaan perhe-elämästä.
– Kyse ei ole pelkästään kamppailusta. Perhe-elämästä voi tehdä mukavaa.
Viimeisimmät kommentit