Symbolisin säkein tylyä tarinaa

Esikoisrunokirjansa Pesukone syö lapsia julkaissut kirjailija ei lähtenyt runouden pariin millään kepeillä värssyillä. Syntyi pysäyttäviä säkeitä tärkeästä aiheesta.
Päivi Junttila, runous, kirjallisuus, runokirja, Pesukone syö lapsia -runokokoelma

Päivi Junttilan mielestä lapsiin kohdistuva kaltoinkohtelu on niin järkyttävä aihe, että on aikuisten velvollisuus pitää sitä esillä. Nainen haluaa myös ottaa kantaa. – Vaikka Suomessa moni asia on erinomaisesti, joskus kasvatusilmapiiri tuntuu vähän kylmältä, muun muassa opetusleikkauksia kritisoiva nainen sanoo.

Ylöjärveläinen Päivi Junttila yllättyi vähän itsekin, kun hänen kynänsä alkoi suoltaa runoja.

Ei sillä, etteikö se olisi suoltanut tekstiä aiemminkin. Vaan sillä, että aiemmin se oli suoltanut proosaa ja tietokirjallisuutta.

Nyt oli kuitenkin runon paikka. Se sopi parhaiten aiheeseen, joka oli vaivannut Junttilan mieltä ja jota hänestä tuli nostaa tapetille.

Aihe, lapsiin kohdistuva väkivalta ja muu kaltoinkohtelu, alkoi kyteä Junttilan mielessä muutama vuosi sitten, kun mediassa vilahti surullinen tarina toisensa jälkeen.

– En halunnut vain laittaa lehteä kiinni, vaan minusta tuntui, että pitää päästä lööppien taakse.

Aiheen kimppuun veti osaltaan myös Junttilan työ opettajana, ammattikasvattajana.

– Ja kirjoittajana koen, että kirjoittaminen on mahdollisuuteni ja väyläni nostaa asiaa esiin.

Ja se runo, se oli hyvä työkalu, koska se on niin taloudellinen ja ytimekäs.

– Tarinoita aiheesta on paljon, ja tällä muodolla pystyn kertomaan niitä paljon.

Symbolein etäälle ja lähelle

Aihe on raju, mutta Junttila ei käsitellyt sitä brutaalin rajusti suoraan. Hän puki sen symboliikkaan.

Symboliikka on keino etäännyttää. Ensinnäkin se vie tosi tapauksista yleiselle tasolle.

– Vertauskuvien avulla, pystyy luomaan rehellisiä tarinoita, jotka ovat fiktiivisiä mutta joilla on silti yhtymäkohtia todellisuuteen.

Toisekseen symboliikka pehmentää, etäännyttää rajuudesta. Ja siten se lopulta itse asiassa petaa tietä aiheen ytimiin.

– Vertauskuvin aihetta voi olla helpompi käsitellä. Mutta toivon, että runoni ovat käyttörunoutta, että ne pystyvät viemään lukijan miettimään aihetta.

Symboliikan ystävä piti tyylivalintaansa myös tarpeisiinsa osuvalta.

– Koska runous on taloudellista ja siinä on kerroksia, symboliikka on hyvä kielen apuväline siihen. Ja voi olla banaalia sanoa asiat liian suoraan, Junttila tuumii sekä ynnää symbolisen ilmaisun myös osuvaksi keinoksi kuvata pikkulapsen omintakeista ja kielellistä hahmoaan vielä hakevaa kokemusmaailmaa.

Junttilan työkalupakista nousi monia muitakin keinoja pehmentää ja siten autella syvälle aiheeseen – käsitellä aihetta runollisesti. On kansanrunomaista loruttelua, rutkasti viittauksia muihin teksteihin, asettelullisia keinoja, puheenomaisuutta, pehmeitä sävyjä.

Toiveena onkin aiheen raskaudesta huolimatta sytyttää nautintoa ja pohdintaa suova lukukokemus.

– Tavoite on, että runot koskettavat tunteita ja herättävät ajatuksia. Haluan myös ottaa kantaa aiheen puolesta.

Päivi Junttila, runous, kirjallisuus, runokirja, Pesukone syö lapsia -runokokoelma

Junttila on käyttänyt runoissaan monenlaisia keinoja. Yksi vahvasti runoteosta leimaava piirre on intertekstuaaliset viittaukset.

Tunteet ja tekniikat hallinnassa

Tunteita ja pohdintoja heräsi kirjoittajallekin runojen synnyn aikana. Aihe kosketti ja pysäytti.

Siksi prosessi oli hidas. Aihepiiri vaati punnitsemista ja toisinaan etääntymistä.

Raskas aihe ei kuitenkaan lannistanut, vaan Junttila näki työnsä annin. Runojen kartuttua hän oivalsi aiheen tärkeyden yhä vahvemmin ja sai voimaa kirjoittaa lisää.

– Olen optimistinen luonne ja ajattelen eteenpäin. Se, että voin tehdä jotain konkreettista asialle, oli lohdullinen ajatus, kynänainen sanoo ja toteaa, että ammattimaisena kirjoittajana hän osaa käsitellä vakaviakin teemoja ja irtautua niistä.

Aiempi kirjoittamiskokemus sekä työ äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana antoivat myös kannuksia prosessin kirjalliseen puoleen. Keinojen ja analysoinnin tuntemus soi kykyä käytellä kynää, mutta toisaalta kirjoittaminen vaati myös spontaania luovuutta.

– Molemmat ruokkivat toisiaan. Ne ovat saman kolikon kääntöpuolia.

Lisää säkeitä, vaan muissa merkeissä

Kirjoittaminen opettajan työn ja muiden kiireiden ohella on Junttilalle toki haastavaa. Tahti on hidas.

Runokirjan teko oli silti kiva ja antoisa projekti. Tarpeeseen oiva runomuoto teki kirjoittamisesta sujuvaa, ja  verkkainen tahti itse asiassa silasi työn.

– Se pakotti hiomaan ja hiomaan.

Junttila tuumii kirjoittamisen jatkuvan vastakin, ja juurikin runo sykkisi tällä hetkellä lisää. Mutta raskas aiheisto on ainakin hetkeksi pureksittu.

– Seuraavaksi kirjoitan todennäköisesti suoraan lapsille. Eli aihepiiri kevenee. Ja tähän hätään olen raskaasta aihepiiristä sanottavani sanonut.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?