Länsi-Pirkanmaan musiikkiopisto on vaikuttanut Ylöjärvellä ja Hämeenkyrössä jo 30 vuotta

Piskuisesta musiikkikoulusta tuli kasvuympäristö sadoille muusikonaluille

Musiikkiopiston 30 vuoden mittaisessa historiassa merkittävänä henkilönä toimi pitkäaikainen rehtori Riitta Thil, joka kehitti opiston toimintaa suurin harppauksin. Opisto mahdollistaa nykyisin yli 400 oppilaan musiikkiopiskelun Ylöjärvellä.

Huilunsoittoa opettava Merja Eskelinen kokosi lehtikuvausta varten bändin, jollaista musiikkiopistossa nähdään harvoin. Yhteen on tuotu klassisen musiikin soittajat Jasmin Beloued (vas.) ja Nea Järvinen, joiden takana tahtia pitää yllä sekä klassista että rytmimusiikkia opistossa opiskeleva Jykä Lindblad.

Vuoden 2015 alussa Pirkanmaan musiikkiopistoon sulautuneen, ylöjärveläisille tutun Länsi-Pirkanmaan musiikkiopiston juuret ovat olleet puutarhakaupungin mullissa pian 30 vuotta.

Ylöjärvellä ja Hämeenkyrössä opetuspisteen hoitajana ja huilunsoiton opettajana työskentelevä Merja Eskelinen päätyi opiston leipiin 22-vuotiaana, eli 30 vuotta sitten. Nainen on siis elänyt ja hengittänyt ylöjärveläistä musiikkikulttuuria lähes koko aikuisikänsä.

Eskelisen mukaan nykyisen Pirkanmaan musiikkiopiston Ylöjärven toimipiste on kasvanut kolmessa vuosikymmenessä pienestä musiikkikoulusta yli 400:n musiikki-intoisen oppilaan kasvuympäristöksi, joka tarjoaa perustan elinikäiseen musiikkiharrastukseen.

Omien toimitilojen puuttuessa opetusta järjestetään Ylöjärvellä yhteensä neljällä eri koululla, joista eniten yhtenäiskoululla.

– Nykyisin harrastustarjontamme on laajaa, josta saamme kiittää myös yhdistymistä Pirkanmaan musiikkiopistoon. Opiskelija voi hakeutua soittamaan klassisen ja rytmimusiikkilinjan soittimia tai laulua, joiden lisäksi opiskellaan musiikin perusteita. Lisäksi järjestämme perinteistä musiikkileikkikoulua eli muskaria neljällä eri päiväkodilla, Eskelinen kertaa.

Monenlaisia reittejä

Eskelinen kertoo, että musiikkiopistoon päädytään opiskelemaan usein monenlaisia reittejä pitkin. Esimerkiksi päiväkoti-ikäisten muskari lienee yksi suosituimmista väylistä.

– Muskarissa musiikkia opetellaan monipuolisesti opettajan johdolla. On rytmiikkaa, laulamista, liikehdintää ja kaikenlaisia laululeikkejä, hän kuvailee.

Innostus musiikkiin voi puhjeta lapsuudessa myös vanhempien avustuksella. Eskelinen sanoo huomanneensa omassa soitonopettajan työssään, että osalla oppilaista kiinnostus soittamiseen on peruja vanhempien musiikkiharrastuksista. Toisilla taas halu soittamiseen syntyy esimerkiksi konsertissa.

– Eräs huiluoppilaistani päätyi opetukseeni siten, että hän oli nähnyt opistomme esityksen päiväkodissa, jossa olimme esittelemässä toimintaamme. Hän kerto minulle, että huilun ääni oli ollut niin kiva, että oli halunnut opetella sen soittoa itsekin, Eskelinen kertoo.

Pitkäjänteistä opiskelua

Merja Eskelisen mukaan parin vuoden takainen musiikkiopistojen yhdistyminen toi mittavan lisäparannuksen etenkin orkesteritoimintaan. – Nyt oppilaat voivat löytää paremmin oman tasoisensa orkesterin, koska tarjontaa on enemmän, hän perustelee.

Pisin mahdollinen aika musiikkiopistossa on perustasolla kahdeksasta yhdeksään vuotta, jonka jälkeen alkavat nelisen vuotta kestävät opistotason opiskelut.

Eskelisen mukaan opiskelu musiikkiopistossa on pitkäjänteistä ja tavoitteellista, mikä antaa hyvät lähtökohdat musiikin jatko-opiskeluun tai jopa ammattiin.

Useimmat oppilaat etenevät perustason loppuun asti, mikä kertoo oppilaiden hyvästä motivaatiosta musiikkiharrastusta kohtaan.

Opistotasolle edetessä taas iso osa oppilaista karsiutuu pois opiskelun vaativuuden vuoksi.

– Opistotaso vaatii erityistä sitoutumista, sillä silloin alkavat myös uudet opinnot musiikin perusteien parissa. Tämä on esimerkiksi monelle lukiolaiselle kynnyskysymys, sillä heidän aikansa ei välttämättä riitä lukion ohella muuhun opiskeluun, Eskelinen kertoo.

Opinnoissa pitkälle etenemisen sijaan opettajalle tärkeintä on kuitenkin kasvutarina, jonka hän näkee vuosien aikana oppilaissaan.

– Parhaana asiana pidän kuitenkin sitä henkistä pääomaa, jonka musiikin opiskelusta saa. Puhumattakaan siitä, millainen opettaja-oppilassuhde voi vuosien saatossa syntyä. Nuorimmat oppilaani uskovat vielä joulupukkiin ja vanhimmat ovat jo abiturientteja. Voi olla, että joidenkin oppilaiden kanssa yhteistä taivalta on takana jo kymmenen vuotta, mihin mahtuu tietysti oppilaan koko kasvun kaari. Se on minusta ihan mahtavaa, Eskelinen summaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?