Haaveena ammattimuusikon ura

Pirkanmaan musiikkiopistossa moni soittaja on kasvanut yhdessä musiikin kanssa. Ylöjärven Uutiset haastatteli kolmea ylöjärveläismuusikkoa, jotka valottavat jo useita vuosia kestänyttä taivaltaan musiikkiopistolaisena.

Pianoa kymmenisen vuotta soittanut Jasmin Beloued haluaisi syventää opintojaan laulamiseen. Tyttö haaveilee tulevaisuudessa työstä musiikin parissa.

Ylöjärvellä Pirkanmaan musiikkiopistossa opiskelevat Nea Järvinen, 14, ja Jasmin Beloued, 16, aloittivat musiikkiopistouransa jo seitsemänvuotiaina. Pianonsoittoa opiskeleva Beloued muistaa harrastuksen lähteneen hänen äidiltään, joka oli pannut merkille tyttärensä musikaalisuuden jo tämän ollessa pieni.

– Olin monena vuonna muskarissa, jossa tykkäsin lyödä rytmikapuloita ja hoilata eri lauluja. Muistan myös laulaneeni joskus Ti-Ti Nallen talossa lelumikrofoniin. Esikouluiässä äitini sitten ilmoitti minut yksityisille pianotunneille, joilla kävin vuoden verran ennen musiikkiopistoon pääsemistä, nyt jo kymmenen vuotta pianoa soittanut Beloued kertaa.

Hänen tapaansa myös Järvinen hakeutui musiikkiopistolle ensin vanhempien aloitteesta. Pianon sijaan tyttö päätyi soittamaan huilua, jonka valitsemista hän ei ole katunut.

Pääsoittimiensa lisäksi tytöt kertovat osaavansa soittaa muitakin soittimia.

– En voi sanoa, että osaisin soittaa kunnolla muuta kuin huilua, mutta tykkään näppäillä kitaraa ja soittaa pianoa, Järvinen sanoo.

Beloudin mukaan uusien soittimien oppiminen on huomattavasti helpompaa, jos soittajalla on osaamista jo ennestään yhdestä soittimesta.

– Nuottien osaaminen ja rytmitaju auttavat jo paljon. Musiikkiopistolla myös tutustuu kavereihin, joiden kanssa voimme opettaa toisillemme omaa soitintamme, Beloued huomauttaa.

Viiden soittimen monitaitaja

Sähkökitaraa pääinstrumenttinaan musiikkiopistossa soittava Jykä Lindblad on intohimoinen musiikkimies, jonka vapaa-ajasta suuri osa kuluu hänen yhtyeensä Jykä Blues Projectin parissa.

Jykä Lindbladilla, 32, musiikki on ollut aina suuressa roolissa elämässä. Todelliseksi multi-instrumentalistiksi paljastuva mies aloitti rumpujen soittamisen ollessaan kymmenenvuotias. Pian rummut vaihtuivat kuitenkin bassoon ja basso klassiseen kitaraan, jota Lindblad soitti pääsoittimenaan Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa.

Kaiken muun soittamisen sivussa mies on perehtynyt myös pianon ja poikkihuilun soittamiseen.

– Nuoteista osaan soittaa viittä eri soitinta, mutta niiden lisäksi soitan myös esimerkiksi huuliharppua. En malta pysyä erossa soittimista, intohimoisesti soittamiseen suhtautuva mies sanoo.

Viitisen vuotta sitten Ylöjärvelle muuttanut Lindblad on suorittanut Pirkanmaan musiikkiopistossa tutkintoja bassoon, klassiseen kitaraan ja sähkökitaraan liittyen. Omien opintojensa lisäksi mies kaavailee soittajia myös jälkikasvustaan.

– Yksi- ja nelivuotiaat lapseni ovat molemmat muskarissa. Aion taikoa heistä molemmista tulevaisuuden musiikkiopistolaisia, hän suunnittelee.

Raskas mutta palkitseva harrastus

Musiikkiopistolaisten kokemuksen mukaan harrastus maistuu pääosin hyvältä, vaikka soittaminen saattaakin syödä joskus osan muusta vapaa-ajasta. Usein raskas treenaaminen palkitsee myöhemmin.

– Suoritin juuri perustason kolmannen tutkinnon, joka vaati paljon työtä. Jouduin aika monta kertaa sanomaan kavereille, etten pääse nyt mihinkään, kun minun pitää harjoitella, Beloued muistelee.

Lindblad sanoo viihtyvänsä musiikin parissa joka ikinen päivä. Miehen arki-illat koostuvat pääosin musiikkiopistolla vietetystä ajasta ja viikonloput oman bluesbändin parissa vietetystä ajasta.

– Joskus pään kasassa pitäminen tuntuu vaikealta, kun on monta soitinta ja musiikki vaihtelee klassisesta rytmimusiikkiin. Kuitenkin tämä addiktio palkitsee siinä mielessä, että keikoilla on hieno soittaa, kun on harjoitellut hyvin, mies sanoo.

Soittaminen on ikuisuusjuttu

Nea Järviselle huilu oli musiikkiopistotaipaleen alussa kakkosvaihtoehtona pianon jälkeen. Nykyisin tyttö soittaa Merja Eskelisen opissa.

Haastatelluista musiikkiopistolaisista kaikki haaveilevat ammatista musiikin parissa. Belouedia ja Järvistä huvittaa ajatus toimistotyöstä, jossa istuttaisiin tietokoneen ääressä päivät pitkät.

– Se on kyllä aivan poissuljettu vaihtoehto. Jos joku kysyy, niin vastaan, että soitan tai laulan tulevaisuudessa, Tampereen yhtenäiskoulun lukiossa opiskeleva Beloued miettii.

Yläkoulussa oleva Järvinen aikoo hakea Belouedin tapaan ilmaisutaidon lukioon, joissa tuetaan opiskelijoiden lahjakkuutta esittävissä taiteissa.

– Se on meidän musikaalisten ihmisten paikka, tytöt sanovat.

Musiikkia jo puoliammattilaisena tekevä Lindblad kertoo syventävänsä ammattitaitoaan musiikkiopistolla, jotta hän saisi viralliset tutkinnot tulevaisuutta ajatellen. Miehen haaveissa siintää soitonopettajan ammatti, jonka ohella hän haluaisi jatkaa myös bänditouhujaan. Ja vaikka ammatti musiikin parissa olisikin joskus mustaa valkoisella, Lindblad vannoo silti opiskelevansa musiikkia hamaan loppuun asti.

– Musiikissa ei tule koskaan valmiiksi. Joku sanoi joskus, että yhden ihmisen elämä ei riitä yhden soittimen oppimiseen kokonaan. Soittaminen on siis sellainen ikuisuusjuttu.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?