Petipotilaasta vinhaksi neulojaksi

Vaipoissa, yksinäisyydessä ja puolivillaisessa hoidossa makuuttamista. Vanhustenhoidosta kantautuu paljon ikäviä tarinoita, mutta se ei ole arkitodellisuuden koko kuva eikä edes kuvan pääsävy. Tästä todistaa myös ylöjärveläiskokemus.
Kuntoutus- ja muistikeskus, Kumuke, vanhukset, vanhustyö, vanhustenhoito

Seija Miskala (vas.) ja Liisa Virtanen ovat kovin kiitollisia äitinsä Eila Määttäsen virkistymisestä Kuntoutus- ja muistikeskuksessa.

Jo usean vuoden ajan ylöjärveläisen Eila Määttäsen muisti oli heikennyt ja fyysinen kunto hiipunut. Sitten iski tulehdussairaus, joka vei naisen pariksi viikoksi sairaalaan ja romahdutti kunnon.

Tyttäret pelkäsivät jo, että äidin päivät ovat vähissä. Mutta eivät olleet. Ylöjärven Kuntoutus- ja muistikeskuksessa (Kumuke) petipotilaasta kuoriutui muutamassa kuukaudessa virkeämpi vanhus kuin hän oli ollut moneen vuoteen.

Äiti kykeni jumppaan ja löysi hoitajien avulla taas vanhan harrastuksensa neulomisen. Pian hän pystyi jo siirtymään hoivakotiin, ja nyt askel taittuu, kutimet viuhuvat ja seura maittaa.

– Tuntuu, että täytyy tuoda julki, kuinka hienoa työtä täällä tehdään, tytär Seija Miskala kiittää.

Parannus ei ole harvinaisuus

Määttäsen tapaus ei ole positiivinen poikkeus. Heikon vanhuksen selvä vankistuminen ei tosin ole Kumukkeen väen mukaan aivan yleistäkään, mutta tapauksia on kuitenkin jatkuvasti.

Ylöjärven geriatrian ylilääkäri Jukka Rönneikkö korostaisikin, että tutkimusten mukaan hyvinkin iäkkään henkilön kuntoutuminen on täysin mahdollista. Ja vaikkei kunto aina mullistu, on Rönneikön mukaan aivan tavallista, että vanhuksen elämää onnistutaan parantamaan.

– Voidaan vaikuttaa ainakin jollain lailla toimintakykyyn ja tukea arjessa selviytymistä.

Olennaisin avain kuntoutumiseen on kumukelaisten mukaan voinnin kaikkinaisten taustojen selvittäminen. Ei puututa vain yhteen seikkaan vaan kaikkeen, mikä voi olla olotilan takana.

Tämä käy monialaisen ammattilaisjoukon voimin. Pureudutaan niin fyysiseen kuin henkiseen vointiin ja sosiaalisuuteen, kuten Määttäsenkin kohdalla.

– Kun on mielekästä tekemistä, voi paremmin, tytär Liisa Virtanen kiittelee toimintatapoja.

Määttäseen puri myös lääkkeiden vähentäminen, ja lääkitys tarkistetaankin joka potilaan kanssa.

– Otamme myös omaiset mukaan hoidon suunnitteluun. Olemme asiakkaan kuntoutustiimi, ja asiakkaan pitää olla keskiössä, Rönneikkö ynnää.

Kuntoutus- ja muistikeskus, Kumuke, vanhukset, vanhustyö, vanhustenhoito

Kuntoutus- ja muistikeskus satsaa niin fyysiseen kuin psyykkiseen kuntoutukseen. Fysioterapeutti Visa Luoma ja moni muu talon ammattilainen työskentelee paljon huonokuntoisten vanhusten mutta myös muiden kuntoutujien kanssa.

Katse positiiviseenkin

Tyttäret toivovat, että vanhustenhoidon onnistumiset nousisivat nykyistä paremmin esiin. Kumuke-väki toivoo samaa ja toteaa, että median ja yleisen keskustelun usein nostamat negatiiviset tapaukset eivät anna oikeaa kuvaa siitä, mitä hoito kokonaisuudessaan on.

– Ei negatiivisten tapausten kaltainen toiminta ole meillä arkipäivää. Esimerkiksi vaippoja käytetään oikeasti vain tarpeeseen, Kumukkeen osastonhoitaja Taina Hakala sanoo, ja Rönneikkö uskaltaa väittää, että koko maassakin valtaosa hoidosta on hyvällä tolalla.

Niin kumukelaiset kuin tyttäret toki näkevät negatiivisten tapausten käsittelyllä paikan.

– Täytyy niistä kertoa, sillä vanhukset ovat tietyllä tavalla puolustuskyvyttömiä, Virtanen sanoo.

– Totta kai on epäkohtia, joihin pitää puuttua ja jotka pitää korjata. Ei niistä pidä vaieta. On tosiasia, että niiden esiin nostaminen on poikinut parannusta. Mutta pitää puhua positiivisestakin, tai muuten kentälle tulee lisää turhaa ahdistusta, Rönneikkö suhteuttaa.

Kasvokkaistasolla positiivisuus ei jää paitsioon ainakaan Kumukkeessa. Kiitosta satelee niin spontaanisti kuin asiakastyytyväisyyskyselyissä. Toki kritiikkiäkin tulee, ja sitä myös toivotaan.

– Palaute on kehittämisemme pohja, Hakala toteaa ja kertoo, että Kumukkeen toimintaa on kehitetty ja selkiytetty isosti aivan viime vuosina.

Jatketaan nykysuuntaan

Rönneikön mielestä vanhustenhoito on maassamme oikeilla urilla. Hänen reseptinsä tulevaan on siis jatkaa yhä vahvemmin niiden viemään suuntaan eli monialaiseen arvioon, hoitoon ja kuntoutukseen sekä muistipotilaiden erityistarpeiden tunnistamiseen.

Hänen mielestään tämä on mahdollista näinäkin talouden, soteuudistuksen ja väestön vanhenemisen aikoina.

– Varmaankin on tosiasia, etteivät resurssit lisäänny. Silloin oleellista on, että tehdään oikeita asioita ja että ammattilaiset tekevät niitä. Ja täytyy olla myös rohkeutta resursoida sellaiseen, mikä on kustannustehokasta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?