Metsäkirkko peruuntui paukkupakkasten johdosta

Lammasniemessä keskityttiin omaan rauhaan

Lammasniemen leirikeskukseen astuu sisälle karvalakkinen mies loppiaisperjantaina. Hän harmittelee sitä, että alkuperäinen suunnitelma osallistumisesta metsäkirkkoon meni pieleen. Hän olisi halunnut osallistua jumalanpalvelukseen  metsässä nuotion äärellä. Nyt tilaisuus jouduttiin pitämään leirikeskuksen sisällä pakkasen vuoksi.
Lammasniemen leirikeskus, metsäkirkko, loppiainen, Kurun kappeliseurakunta

Kahvipöydän ääressä kirkkovieraat vaihtoivat kuulumisia ja puhuivat tulevista kirkollisista tapahtumista.

Lokakuussa se aina alkaa, nimittäin joulusta stressaaminen. Kun uudenvuoden jälkeen on vihdoin saatu kinkun rippeet syötyä, on aika pakata joulukoristeet säilytyslaatikoihinsa ja kantaa lattialle neulasensa varistanut kuusi pihalle. Tämä tapahtuu perinteen mukaan loppiaisena. Joulunaika on ohitse.
Loppiaisen viettotavat poikkeavat toisistaan eri uskontokunnittain. Ortodoksien loppiainen on hiukan erilainen luterilaiseen perinteeseen nähden.
– Me vietämme loppiaista nimenomaan Jeesuksen kasteen muistoksi. Tämä oli Jeesuksen julkisen toiminnan alku, ja se mainitaan myös evankeliumin alussa, Tampereen ortodoksisen seurakunnan pappi,  isä Heikki Honkamäki sanoo.
Luterilaisille loppiainen eli epifania on itämaan tietäjien muistojuhla. Ajatuksena on, että miehet olivat persialaisia viisaita tietäjiä, jotka tulivat katsomaan Jeesus-lasta. Voidaankin nähdä, että lähetystyö on saanut suuntaviivoja tässä yhteydessä.

Raamatun tekstiä pohtimaan

Lammasniemen leirikeskus, metsäkirkko, loppiainen, Kurun kappeliseurakunta, Jyrki Koivisto

Kappalainen Jyrki Koivisto luki Raamatusta tekstin ja lähetti kirkkovieraat mietiskelemään Lammassaaren maisemiin.

Lammasniemessä ei ollut havaittavissa mitään tavallisesta jumalanpalveluksesta poikkeavaa, jos ei lasketa jumalanpalveluksen toimittaneen Jyrki Koiviston käyttämää saarnameditaatiota, jossa paikalla olleet saivat lähteä kiertämään Lammasniemen aluetta kymmeneksi minuutiksi samalla pohtien Koiviston lukemaa kohtaa Raamatusta.
– Perinteisesti loppiaisena on ehtoollisjumalanpalvelus, joka menee tietyllä kaavalla. Papilla on käsikirja jumalanpalveluksien suunnitteluun. Tietyt asiat ovat pakollisia, mutta pappi voi aika pitkälti tehdä jumalanpalveluksesta omannäköisensä, Kurun kappalainen Leena Jalkanen kertoo.
Ortodokseilla loppiaiseen liittyy enemmän traditioita. He juhlivat kyllä samoja juhlapyhiä kuin luterilaiset, mutta jotkin pyhät ovat eri aikaan.
– Aamulla pidettävän liturgian päätteeksi meillä on vedenpyhitys. Se on meillä loppiaisen erikoisuus. Siinä Jeesuksen kasteen muistoksi siunataan vettä. Monesti kirkossa olijat ottavat tätä vettä mukaansa ja siunaavat sillä kotinsa, Honkamäki selittää.
Jalkasen mukaan luterilaisillakin on olemassa viitteitä veden pyhittämisestä, mutta se kuuluu pääsiäiseen. Silloin on kasteen muistaminen. Siihen ei tosin kuulu veden pyhittämistä konkreettisessa merkityksessä.

Loppiaisen merkitys on vähäinen

Lammasniemen leirikeskus, metsäkirkko, loppiainen, Kurun kappeliseurakunta, Leena Jalkanen

Kurun kappalainen Leena Jalkanen oli loppiaistilaisuuden jälkeen tyytyväinen, vaikka tapahtuma kokosi tällä kerralla vähän osallistujia.

Lammasniemeen saapunut Arto Taipale sanoo kirkossa käymisestä tulleen hänelle jo perinne. Hänen mielestään joulunaika on vain yhtä hulinaa. Nuoruudessa se oli kivaa, kun oli lomaa. Taipale oli tullut paikalle ainoastaan katsomaan, kuinka seurakunnan väki pärjää tehtävässään. Taipaleen mukaan jokainen saa viettää loppiaistaan miten itse parhaakseen kokee.
– Loppiainen on minulle vain yksi pyhä muiden joukossa. Aiemmin itsenäisyyspäivä oli ainoa palkallinen vapaapäivä, ja sitä osasi arvostaa. Perinteisiini kuuluu käydä kalassa loppiaisena. En muista, että edes lapsuudessani loppiaista olisi juhlittu mitenkään erikoisesti. Luimme romaaneja ja vietimme aikaa perheen kesken, Taipale muistelee.
Jalkanen ja Honkamäki ovat jotakuinkin samaa mieltä loppiaisen vietosta.
– Joulu päättyy tähän, ja jatketaan kohti pääsiäistä. Tämä on minulle vain joulunajan viimeinen pyhäpäivä, ei sen erikoisempi kuin arkipyhäkään, Jalkanen summaa.
Honkamäen mukaan on kirkon tehtävä muistuttaa, miksi loppiainen ja muut juhlapäivät ovat palkallisia vapaapäiviä.

Kaikki eivät välitä metsäkirkosta

Vaikka kova pakkanen peruuttikin nuotion ääressä vietettävän metsäkirkon, saapui paikalle silti 16 pyhäpäivästä nauttivaa ihmistä.
Ensimmäistä kertaa Lammasniemessä ei kuitenkaan metsäkirkkoa oltu järjestämässä. Perinne oli jäähyllä jonkin aikaa, ja nyt sitä pyritään jälleen aloittamaan uudelleen.
– Lammasniemessäkin on vietetty kirkollisia menoja nuotion äärellä. Pääosin metsäkirkot ovat olleet kesällä Parkkuussa. Nyt yleisön pyynnöstä järjestettiin talvinen metsäkirkko Lammasniemessä. Traditiona tämä hakee uutta tulemista, Jalkanen toteaa.
Lammasniemessä on perinteisesti järjestetty uudenvuoden jumalanpalvelus, mutta viime vuonna se oli toistaiseksi viimeisen kerran. Se siirrettiin loppiaiselle. Jalkasen mukaan suurella todennäköisyydellä perinnettä jatketaan, vaikka tällä kertaa osanottajamäärä oli verrattain pieni.
Ortodokseilla ei metsäkirkko kuulu perinteenä loppiaisen viettoon.
– Juhlapyhien vietto keskittyy pääosin kirkkoon. Mutta kyllä kirkko välillä tulee poiskin kirkkorakennuksesta. Loppiaisena toteutettava veden siunaaminen voidaan tehdä myös järven tai joen rannalla, Honkamäki selventää.
Parkkuun diakoniapiiri tarjosi glögiä ja leivonnaisia tilaisuuden päätteeksi. Ihmiset olivat tyytyväisiä ja lupasivat tulla ensi vuonnakin paikalle.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?