Tuhansia kilometrejä pakettiautossa, epämääräisiä tuttavuuksia ja rähjäisiä keikkapaikkoja. Hevibändi Sledgen Saksan-valloitus oli niin rokkarikliseinen kuin kuvitella saattaa. Vahannassa perustettu yhtye on kerännyt paljon faneja, mutta iso läpimurto antaa yhä odottaa itseään.
Arttu Vuori ja Jonne Savela kuuluvat Sledgen kantaviin voimiin. Vahannassa perustettu metallibändi liitää yhä suuren yleisön tutkan alla, mutta maine kasvaa hiljalleen.
Yhdestäkään mahdollisuudesta ei kannata kieltäytyä. Tämän ovat huomanneet hevibändi Sledgen jäsenet viime aikoina.
Rankkaa ja äänekästä äärimetallia soittava yhtye sai runsas vuosi sitten kutsun tulla esiintymään erään pirkanmaalaismiehen 60-vuotisjuhlaan. Keikka oli klubilavoihin tottuneelle bändille outo, mutta se kannatti.
Juhlayleisössä oli nimittäin saksalainen musamanageri Rolf.
– Keikan jälkeen Rolf tuli sanomaan, että hän haluaa meidät Saksaan kiertueelle. Totta hemmetissä suostuimme – heti, kitaristi Jonne Savela muistelee nauraen.
– Läksimme reissuun viime maaliskuussa. Keikkoja oli yhdeksän, joista yksi Belgian puolella. Rundi oli tälle bändille tosi iso juttu, hän jatkaa.
Laulaja Arttu Vuori ja rumpali Ismo Vuori nyökkäilevät. Manner-Euroopan fanaattiselle heviyleisölle esiintyminen oli jotain, mistä yhtye ei vielä muutama vuosi sitten osannut unelmoidakaan.
Nyt rasti on seinässä. Ja nälkää on jäljellä.
– On ollut vähän puhetta, että lähtisimme Saksaan uudestaan jonkun ajan päästä, Savela paljastaa.
– Ja kävimmehän me lokakuussa parilla pistokeikalla Hampurissa ja Bremenissä. Kontakteja ja tuttuja on tullut kerättyä mukavasti, Ismo Vuori lisää.
”Glamour oli kaukana”
Maallikon korvaan keikkakiertue Saksassa voi kuulostaa hohdokkaalta. Sledgeläisten mukaan näin ei kuitenkaan automaattisesti ole.
– Joo-o, kyllä glamour oli siltä rundilta kaukana, Ismo Vuori sanoo nauruun räjähtäen.
– Nukuimme missä sattuu, söimme milloin sattuu ja saimme aika pienet korvaukset. Mutta ei me muuta odotettukaan, rumpali kuvailee.
Arttu Vuoren mukaan bändi läksi matkaan katu-uskottavasti omalla pakettiautolla. Tampereelta tie vei Ruotsiin ja sieltä Tanskan kautta pohjois-Saksaan.
Kommelluksia kertyi matkan varrelle yhtä paljon kuin 1980-luvun legendaarisessa hevielokuvassa This is Spinal Tap. Uskomattomin tapaus liittyi Sledgen uunituoreisiin LP-levyihin, jotka yhtyeen oli tarkoitus saada näppeihinsä perillä.
– Ehdimme ajaa Akaan kohdalle, kun puhelin jo soi. Kuulimme, että levypainossa oli sattunut vesivahinko. Kaikki Sledgen älppärit olivat mennyttä, Arttu Vuori kertaa.
– No, saimme korvaukseksi valita kaksi biisiä seiskatuumaiselle singlelle, jota painettiin 500 kappaletta. Tämä oli muuten hyvä juttu paitsi että ekasta biisistä oli levyllä vain puolet ja toisesta vain kitarasoolo, hän jatkaa päätään puistellen.
Perillä Saksassa yhtye jakeli keikkayleisölleen siis virheellisesti painettuja singlentynkiä. Eikä tässä ollut vielä kaikki.
– Jätetään muut omituisuudet kertomatta… Tai todetaan sen verran, että viimeisellä keikalla meillä oli vain yksi kitaristi, Arttu Vuori nauraa.
Uutta musaa tulossa
Parhaillaan Sledge valmistautuu uransa kolmannen levyn julkaisuun. Luvassa on EP, jonka olisi tarkoitus nähdä päivänvalo tulevana keväänä.
Lätty on omakustanne, kuten kaikki aiemmatkin Sledgen tuotokset. Levytyssopimus ei ole bändille ehdoton tavoite.
– Meidän musalla ei ehkä ole niin paljon kaupallista potentiaalia, että isoja levyfirmoja koskaan kiinnostaisi. Mutta se ei haittaa, koska suurin osa isoista diileistä on täyttä riistoa, Savela tylyttää.
Euroopassa Sledgen nimi on alkanut orastavasti levitä undergroundpiireissä. Bändille on muun muassa tarjottu epämääräistä managerointidiiliä Israelista, ja yhtyeen levy on ollut näyttävästi arvostelussa italialaisella nettisivulla.
– Jos lyömme joskus läpi, se voi hyvinkin tapahtua ulkomailla. Suomessa ei ole älyttömästi markkinoita sellaiselle mätölle, mitä me teemme, Arttu Vuori myöntää.
Viimeisimmät kommentit