Elvistä sielusta ja selkärangasta

Loistavasti melodioita muistavan sekä täysin siemauksin esiintyvän Aimo Mittilän ja tämän sukulaismiehen Marcus Mittilän kotijammailubändi tarttui Elvis-haasteeseen.
Lanko, kehitysvammaiset, musiikki, Elvis, bändi

Intohimoisesti säveliin tarttuvan Aimo Mittilän (oik.) ja tämän musiikin saralla työskentelevän langon Marcus Mittilän bändiprojekti on täyttä musiikin iloa.

Ylöjärveläinen musikantti Aimo Mittilä paukuttaa intoa puhkuen rumpuja ja laulaa antaumuksellisesti Elvistä.

Riemu treeninurkkauksessa on seurausta puhelusta, joka pirahti kehitysvammaisen Mittilän äidille loppukesästä. Ylöjärven Elviksenä, Aronina, tunnettu Juha Leppänen siellä soitteli ja tiedusteli, olisiko Aimon ja tämän langon Marcus Mittilän bändistä vetämään Elvistä syksyllä koittavassa tapahtumassa.

Totta vie, tuumittiin Mittilöillä.

– Aimohan on aina valmis, isä Timo Mittilä toteaa, tosin täsmentää, että alkuun Aimolle puhuttiin vain uusien biisien treenaamisesta ja vasta nyttemmin itse keikasta, jottei ajantajultaan häilyvän nuorukaisen odotus kävisi pitkäksi.

Marcus oli heti valmis, vaikka Elviksen musa metallin suuntaan kallistuneelle miehelle olikin hiukan vierasta. Hän näet arvasi, että ilmiömäisenä musiikin muistajana Aimo tuntisi rokin kuningasta.

Spontaania tulkintaa

Ja niin Aimo tunsikin. Äidin pojalleen virikkeeksi ostamat levyt osoittautuivat turhiksi. Aimo tunnisti oitis Marcuksen valikoimat ja opettelemat biisit.

Lanko-nimeä kantava bändi ryhtyi treenaamaan kipaleita omalla otteellaan.

– Emme tee Elvis-imitaatiota vaan tulkitsemme. Yritämme löytää Elvis-vibaa. Soittotapamme on spontaani. Annamme toinen toisellemme, eikä koskaan tiedä, mitä kappaleelle käy, Marcus selittää eloisaa, vuorovaikutteista ja hiukan improvisoivaa menoa.

Potkua harrastukseen

Vaikka Langon päätarkoitus on omaksi iloksi soittaminen, on esiintymään pääsykin muutamia keikkoja vetäneelle sukulaisparille mieleen.

– Se antaa energiaa ja pitää bändin vauhdissa. Se antaa syytä opetella lisää kappaleita. Esimerkiksi jos tätä tulevaa keikkaa ei olisi ollut, emme olisi opetelleet Elvistä, Marcus iloitsee.

– Esiintyminen virkistää harrastusta, isä kiteyttää.

Sitä paitsi Aimo rakastaa esiintyä.

– Keikalla yleisö itkee, Aimo povaa, ja isä nyökkää hymyillen:

– On ihan totta, että Aimo villitsee yleisön. Hänen esiintymisessään on niin paljon sielua.

Juuri esiintymisilon suominen oli Leppäsenkin mielessä, kun hän pyysi bändiä mukaan. Mies on halunnut avata lavaa vielä tuntemattomille bändeille, sillä on itsekin ollut niiden asemassa.

– Annan Langollekin mahdollisuuden esiintyä, vaikkei soitto tavoitteellista olisikaan, mies perustelee.

Kutsun taustalla oli myös Leppäsen halu etsiä tapahtumaan aina uutta tulokulmaa. Sellainen löytyi, kun itsekin kehitysvammaisille esiintynyt ja kehitysvammaisyleisöä saanut mies törmäsi Langon keikkavideoon kehitysvammaisten tapahtumasta. Niinpä mies suuntasi tapahtuman ikärajattoman päiväohjelman erityisesti perheille ja kehitysvammaisille.

Silti Lanko ei rajaa yleisöään ja Leppänenkin toteaa keikan olevan kaikille.

– Uskon, että voimme puhutella laajaa yleisöä. Ihmiset voivat samaistua musiikin iloon. Musiikki on universaali kieli, Marcus Mittilä perustelee.

Lanko keikalla

Elviksen jalanjäljissä -tapahtumassa Scandic Hotel Rosendahlissa Tampereella 8. lokakuuta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?