Taito sai uuden taitajan

Ylöjärven Taitokeskuksen puikoissa aloitti elokuun alussa uusi kasvo. Hän on innokas käsitöiden tekijä mutta nauttii myös muiden aikaansaannoksista – eikä hävitä käsityön iloa työn rattaissakaan.
Ylöjärven Taitokeskus, Taito, käsityöt, Marja-Liisa Peltola

Vaikka Taitokeskuksessa on vielä kesän jäljiltä rauhallista, uusi luotsi Marja-Liisa Peltola (vas.) on huomannut paikan sosiaalisuuden. Leena Surakankin kanssa juttu alkoi oitis luistaa.

Kangaspuiden loimirivit ja värikkäät lankakeräpinkat ympäröivät Marja-Liisa Peltolaa Ylöjärven Taitokeskuksessa, naisen uudessa työpaikassa. Mutta muuten asetelmassa ei ole mitään uutta. Käsityöt ovat kiinnostaneet häntä aina.

– Käsillä on pitänyt olla tekemistä. Saman lankakerän virkkasin alusta loppuun monta kertaa siihen asti, kun isä sanoi, että ostetaan uutta lankaa, hän virnistää.

Jos ei ihan koko perhe harrastanutkaan käsitöitä, se ja suku arvostivat niitä. Asenne ravitsi tytön kiinnostusta, mutta into piilee myös käsitöiden meditatiivisuudessa.

– Näpräys on rauhoittavaa. Se on keskittymistä omiin ajatuksiin, Peltola selittää verraten, että sormien hermopäiden hivelyn vaikkapa rukousnauhaa sormeilemalla on sanottu tyynnyttävän.

Lopulta kiinnostus kahmaisi naisen ammattipolulle asti. Hän tosin aikoi ensin vain pitää välivuoden kudontaopintojen parissa ja hankkia sitten ”oikean ammatin”.  Mutta sille tielleen hän jäi.

Taidosta Taitoon

Käsityöalan opettajaksi valmistuttuaan nainen jatkoi opetushommiin. Urasta jo parikymmentä vuotta on taittunut Taito-yhdistyksen leivissä, ja sitä tietä hän päätyi nyt Ylöjärvellekin.

Kun täkäläiskeskuksen vastaava neuvoja siirtyi tehtäviin Tampereen puolelle, Pirkkalan keskuksessa työskennelleelle Peltolalle ehdotettiin vapautuneita saappaita. Nainen kiinnostui, koska viehättävä ja kaiken toiminnan saman katon alle kätevästi kokoava puutalomiljöö houkutti.

– Ja vaihtelu virkistää. Vanhan soveltaminen uusiin olosuhteisiin ja toisaalta uuden vastaanottaminen ovat sisällyksekäs vaihe elämässä, neuvoja iloitsee, vaikka myöntää muutoksen toki kysyvän totutteluakin.

Miljöön lisäksi Peltola on äkännyt täkäläiskeskuksesta sosiaalisen, kotoisan tunnelman. Ihmiset juttelevat, tutustuvat ja kiinnostuvat toisten töistä, ja taloon solahtaa avoimessa hengessä Taidon ulkopuolistenkin toimijoiden väki.

Peltola ei ole vielä ehtinyt saada tarkkaa kuvaa keskuksen sisällöllisistä painotuksista. Silmään on kuitenkin jo osunut kangaspuiden runsaus.

Uusi luotsi aikoo pitää peruspaletin pitkälti ennallaan mutta myös korostaa, että keskuksessa kaikki on tervetullutta. Niinpä hän raivaakin hiukan tilaa, jotta muillakin töillä kuin kudonnalla olisi entistä paremmin tilaa.

– Tänne voi tulla tekemään mitä vain. Ja konkari ei tarvitse olla.

Ylöjärven Taitokeskus, Taito, käsityöt, Marja-Liisa Peltola

Vastaavan neuvojan työ ei ole vain silkkoja käsityöpuuhia vaan myös toimistossa ja tietokoneen äärellä kuluu tovi jos toinenkin.

Taitaja ei salaa taitoa

Keskuksesta vastaavan neuvojan leipäpuuta on ensinnäkin talon opetus- ja ohjaussarka. Ollessaan keskuksessa päivisin läsnä hän auttaa sinne työskentelemään tulevia näiden käsityökysymyksissä.

Pääosin kaikki talossa järjestettävät kurssitkin sekä puolet Näpsä-käsityökoulun opetuksesta ovat hänen kontollaan.

Innokkaalle tekijänaiselle maistuu myös tämä muiden työskentelyä seuraava ja ohjaava rooli. Se kun suo kiintoisia yllätyksiä.

– Voin antaa ohjeita, mutta toinen seuraa niitä oman näkemyksensä läpi. Työstä voi tulla jotain, mitä en osannut kuvitellakaan. Se on aina hienoa nähdä!

Opettaja osaa myös innostua ja iloita toisten onnistumisen ilosta.

– Jos joku lähtee hymy korvissa kotiin, onhan se hieno tunne.

Taitajasta on antoisaa, jos hän pystyy auttamaan osaamisellaan.

– Monia asioita voi oppia kirjoista, mutta on mukavaa, jos onnistun välittämään näppituntumaa. Ei tämä taito ole mitään salaista.

Ylöjärven Taitokeskus, Taito, käsityöt, Marja-Liisa Peltola

Vaikka Peltolaa joskus töissä syyhyttäisi päästä tekemään käsitöitä itsekin, ei opetuksessa pysyttely haittaa. Luotsi löytää kyllä aikansa omille käsitöilleen.

Paperipinkkojen päällä ilo

Pesti ei kuitenkaan ole pelkkää käsitöiden parissa askarointia. Luotsin vastuulla on myös paperin pyöritys: valmistelu, tiedottaminen, tilastointi, tilitys, budjetointi…

Paperisavotta on naisen mukaan yllättävän ja harmittavankin iso osa työtä, ehkä jopa puolet. Hän kuitenkin kuittaa, että paperihommia voi onneksi rytmittää ja vain hoitaa alta pois mielestä pyörimästä.

Päällimmäisenä työstä naisen huulille nouseekin monipuolisuus, vapaus ja ihmisten kanssa oleminen – sekä käsityön ilo. Aikoinaan eräs kaveri varoitti häntä tekemästä harrastuksesta työtä, mutta ei työ ole iloa syönyt.

– Joka hetki näen, mitä muut saavat aikaiseksi ja mitä he ovat nähneet ja kuulleet käsitöistä. Olen käsityön ytimessä ja pysyn itsekin asiassa virkeänä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?