Elämän kolhut synnyttivät Kirsti Kivimäestä auttajan

Takamaalla asusteleva Kirsti Kivimäki on tarponut elämässään kivikkoista polkua, jonka varrella saadut kolhut alkoivat purkautua ulos runoina. Runoista ja valokuvista syntyneet runokortit aiheuttivat katselijoissaan naurua ja kyyneleitä, mikä sai Kivimäen ajattelemaan oman yrityksen perustamista. Siitä lähti idea Kirstinkammarista, joka pyrkisi rohkaisemaan myös muita kolhuja saaneita.
Puutarhuri, kotiäiti, myyjä, pukeutumisneuvoja, alusasujen jälleemyyjä ja yrittäjä. Näin monella alalla Kirsti Kivimäki on työskennellyt. Yrittäjyyden lisäksi hän käy tällä hetkellä sisustajan ammattitutkintoa

Puutarhuri, kotiäiti, myyjä, pukeutumisneuvoja, alusasujen jälleemyyjä ja yrittäjä. Näin monella alalla Kirsti Kivimäki on työskennellyt. Yrittäjyyden lisäksi hän käy tällä hetkellä sisustajan ammattitutkintoa.

– Nuorimmainen lapseni oli yhdentoista päivän ikäinen, kun mieheni ilmoitti, että hänellä on ollut jo pitkään toinen nainen. Häpesin ja syytin asiasta itseäni. Päätin kuitenkin jatkaa onnellisen avioliiton kulissia muutaman vuoden verran, Kirsti Kivimäki kertaa tyynenä kipeitä muistoja 16 vuoden takaa.

Jossakin kohtaa perheenäidin suru muuttui kuitenkin niin voimakkaaksi, että hiukset lähtivät päästä.

Sitten hän näki unen.

– Unessa tipuin kosken vietäväksi ja olin hukkumaisillani, kunnes sain tukkipuusta tiukan otteen. Kuljin tukin mukana alajuoksulle ja  se heitti minut lopulta rannalle. Rannalla minua oli vastassa ihmisjoukko, joka yritti heittää minut takaisin veteen, koska olin eronnut nainen. Sain kuitenkin vakuuteltua heille, etten ole yhtään sen vähä arvoisempi, vaikken onnistunutkaan avioliitossani.

– Silloin päätin, että jos minä tästä selviän voittajana, autan myös muita kovia kokeneita, hän kertoo elämänsä käännekohdasta.

Moottorisahamies vei jalat alta

Kirsti Kivimäen ensimmäin runo on nimeltään Lähden lentoon. Hän on tehnyt runoja jo 450 kappaletta.

Kirsti Kivimäen ensimmäin runo on nimeltään Lähden lentoon. Hän on tehnyt runoja jo 450 kappaletta.

Nyt sellainen  paikka auttamiselle on löytynyt  – Takamaalta, Peltomäen torpalta.

Mutta miten alunperin pohjalainen, sittemmin Suomen itäisimmässä kunnassa, Ilomantsissa, asunut Kirsi Kivimäki löysi tiensä Ylöjärvelle?

– Olin Ilomantsissa Karhufestivaaleilla, kun huomioni kiinnittyi moottorisahaveistossa kilpailleeseen mieheen. Katsoin, että onpa kivannäköinen, vaikka vatsa onkin vähän pullea, Kivimäki kertaa hymyillen.

Ensikohtaaminen moottorisahaveistäjän kanssa aiheutti myöhemmin sen, että veistäjä Juha Käkelä sai houkuteltua Kivimäen Takamaalle saman katon alle asumaan. Näin tutuksi tuli myös Käkelän omistuksessa kymmenen vuotta ollut torppa, joka on nykyisin Peltomäen piian, Kirsi Kivimäen, yrityksen pääkallopaikka.

– Tai oikeastaan se on toinen kotini, hän korjaa.

Vaikka Kirsti Kivimäki on ollut luova koko elämänsä ja käsityöt ovat olleet lähellä sydäntä, ei musiikki ole kuitenkaan hänen heiniään. – Musikaalisuutta minussa ei ole pätkän vertaa. Minulla on kuutosen lauluääni, hän nauraa.

Vaikka Kirsti Kivimäki on ollut luova koko elämänsä ja käsityöt ovat olleet lähellä sydäntä, ei musiikki ole kuitenkaan hänen heiniään. – Musikaalisuutta minussa ei ole pätkän vertaa. Minulla on kuutosen lauluääni, hän nauraa.

Runot syntyvät tuskasta

Idea omasta yrityksestä sai alkunsa jo kesällä 2011, kun Kivimäen päässä alkoi yhtäkkiä syntyä runoja. Hän arvelee, että vuosien tuska alkoi purkautua siinä hetkessä, kun ensimmäinen runo pulpahti ulos.

– Alussa runoja syntyi neljästä viiteen päivässä. Nyt, kun haavani ovat parantuneet, tulee runojakin harvemmin. Niiden syntyyn tarvitsee jonkinlaista tuskaa, Kivimäki pohtii.

Nuoresta asti kuvia rakastanut Kivimäki otti tavaksi liittää runonsa yhteyteen itse ottamansa valokuvan. Hän uskaltautui jakamaan Facebookissa luomuksiaan, jotka alkoivat puhutella katselijoita. Tuli pyyntöjä tehdä lisää.

– Ihmiset kertoivat, että ovat itkeneet ja nauraneet kuvieni parissa lopulta kuitenkin voimaantuen.

Ensimmäinen satsi runokortteja valmistui vuonna 2012. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi oma yritys,  Kirstinkammari.

– Yrittäjyys oli käynyt mielessäni aika ajoin, mutta pidättelin itseäni. Kun huomasin, että runokorteistani pidetään, tajusin, että jos en nyt toteuta unelmaani, tulen katumaan sitä kuolinvuoteellani.

Peltomäen torpan pihapiirin lukuisista rakennuksista yksi on Prinsessan huone. Kirsti Kivimäki käyttää huonetta kuvausympäristönä, mutta suunnittelee, että huone voisi sopia esimerkiksi morsiammen laittoon ennen hääjuhlia.

Peltomäen torpan pihapiirin lukuisista rakennuksista yksi on Prinsessan huone. Kirsti Kivimäki käyttää huonetta kuvausympäristönä, mutta suunnittelee, että huone voisi sopia esimerkiksi morsiamen laittoon ennen hääjuhlia.

Itsensä hyväksymistä valokuvien kautta

Nyt 2,5 vuotta myöhemmin yrityksen perustamisesta toiminta on paisunut runokorteista juhlien järjestämiseen ja henkilövalokuvaukseen. Kivimäki itse luonnehtii Takamaan Peltomäen torppaa vanhoine, kunnostettuine rakennuksineen niin inspiroivaksi ympäristöksi, että yrittäjän luovuus ei voi olla rönsyilemättä.

– Pihapiiri rakennuksineen sopii hienosti henkilökuvaukseen. On vanhaa puuta, esineitä ja asuja. Ideana on, että puetaan jotakin kaunista päälle ja kuvataan, Kivimäki esittelee.

Hän kutsuu pihapiirissä tapahtuvia kuvauksia Minä olen kaunis -projektiksi. Kuvausten aikana kuvattavan olo tehdään hyväksi ja kauniiksi niin, että myös epäkuvauksellisena pidetyt piirteet ikuistetaan. Kivimäki haluaa auttaa muita hyväksymään omat epäkohtansa, niin kuin hän itse on tehnyt.

Pohjalaisnainen haaveilee, että Peltomäen torpalla järjestettäisiin tulevaisuudessa vielä esimerkiksi valokuvaus- ja kasvikursseja. Maalaistorpan pihapiiri antaisi myös hyvät puitteet häiden järjestämiselle.

– Ympäristö antaa kyllä hirveästi mahdollisuuksia. Mutta juuri nyt tämä on paikka, jossa voimaannutaan, hän kiteyttää.

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?