Kirjoittaja on urheilutoimittaja.
Käynnissä olevat Rion olympialaiset ovat sunnuntai-iltaan mennessä olleet suomalaisittain varsin vaatimattomat. Jotain oleellista, kotimaiselle kilpaurheilulle tyypillistä on jäänyt kokonaan puuttumaan. Nokkelimmat arvasivat jo, että en puhu jalometallista. Puhun selityksistä, joilla perustellaan jalometallin uupuminen. Muovipussi peräsimessä, sulkapallohallin ilmastointi, yllättävän iso stadion. Muistattehan.
Sandra Erikssonin suoritus 3000 metrin esteillä oli pannukakku. Vertauskuva ontuu, sillä pannukakku on hyvää – toisin kuin Erikssonin juoksu. ”Ei ollut voimia ja mikään ei toiminut” juoksijatar tyytyi pliisusti toteamaan, vaikka syyn olisi voinut vierittää hotellin liian jyrkille portaille ja kisapapille.
Sulkapalloilija Nanna Vainio kärsi flunssasta ja pelivireen passiivisuudesta. On ymmärrettävää, että Riosta on vaikea löytää viinaa, tervaa ja saunaa, joilla taudin taltuttaa. Palloja sieltä kuitenkin uskoisi saavan, niitä me koiraämmät käytämme vireen nostamiseen (siis koiran vireen). ”Jotenkin en ollut tarpeeksi latausta tässä pelissä”, Vainio kertoi. Kolme päivää aiemmin hän oli kertonut vihaavansa häviämistä ja käyvänsä mentaalivalmentajalla. Potkut mentaalivalmentajalle.
”Olisi pitänyt itse aloittaa kovempaa”, uransa päättänyt judoka Juho Reinvall runoili Hesarille. Voittaako himmailemalla useinkin? Miksi juoksukisoissa sitten on jänikset? Ilta-Sanomille Reinvall puolestaan kertoi väsyneensä lopussa. Ehkä Juhon olisi pitänyt aloittaa treenaaminenkin aikanaan kovempaa. Väsymys on kuitenkin luonnollinen olotila ja huonoille yöunille riittää syitä. Ehkä Juhon tyyny hukkui matkalla Rioon.
Jousiammunnassa on ymmärretty kivan urheilun idea, sillä kisat avanneesta ranking-kisasta kaikki kilpailijat pääsivät jatkoon. Samuli Piippokin pääsi, mutta jäi kisassa kauas kärjestä. Urheilulehdelle Piippo totesi nuolten levinneen ja siirtyneen vasemmalle ja oikealle. Vinkkinä Piipolle, että Vauva-lehden keskustelupalstalla on pitkä topikki yliluonnollisuudesta. Spiritismissä käytetyt lasit pitää rikkoa ja luterilaispapin siunata koti – niin henget poistuvat.
Kenttäratsastaja Elmo Jankari ei selitellyt (no selitteli hän, kaarteet levisivät ja aikaa radalla kului), vaan vetosi heppaemäntien tunteisiin toteamalla, että hevoselle on kivempaa, jos rataesteiden uusintaa ei tarvitse hypätä.
Käyttökelpoinen vinkki Petra Ollille: On vastustajalle kivempaa, jos tämä saa finaalissa painia jotakuta muuta vastaan.
Uimari Matti Mattsonkaan ei selitellyt. Eivät tippuneet lasit eivätkä uimahousut. Sen sijaan hän syytteli suomalaisia paskan niskaan viljelystä ja höysti syytöksiä katkerilla kyynelillä. Voi Matti – ei hänen kuulu itkeä, joka lupauksensa pettää. Vaan heidän, jotka tulevat petetyksi. Jätetään ne uhot olympiakullasta seuraavalla kerralla uhoamatta ja keskitytään vaatimattomaan kisaturismiin. Maailmanhistoriassa on yksi sankarinviitta uhoajalle, ja sitä kantaa Antero Rokka. Muita vaatimattomuus kaunistaa (väittävät rumat toisilleen).
Viimeisimmät kommentit