Oon lälälää

Kävimme lasten kanssa tosi isolla kirkolla, Helsingissä. No, emme oikeasti käyty kirkolla vaan Sanomatalolla. Sanomatalon edessä oli iso joukko nuoria. ”Tossa oli Arttu (mikä ikinä, sukunimi meni ohi, ei ainakaan Wiskari)”, sanoo vanhempi tyttäreni. Kysyn, että kuka. Hän toistaa nimen. Ei sano mitään. Kysyn, kuka se on. Se on kuulemma tubettaja.
Minulle tulee tuosta tubettajasta terminä jotain… no, aikuisten juttuja mieleen. Mutta tubettajat ovatkin sellaisia hahmoja, jotka kuvaavat videoita YouTubeen ja sitten ”kaikki” katsovat niitä. Kysyin, tekeekö tämä Arttu jotain muutakin, vai mistä kaikki tuntee sen. Minulle kerrottiin, että Arttu on myös laulaja. Sillä on yksi biisi, kuulemma sikahyvä.
Lainaan tähän pari riviä tubettaja Arttu Lindemanin biisistä Läikkyy:
”Tuleva kiekkopommi räjäyttämään oma hyvä / sitä naama on näyttää tääl /Mulla järkee oon lälälää /Ei oo senkaa ku lupasit rätätättää.”
Olen aavistuksen verran huolissani nykynuorison musiikkimausta.
Sitten minä satuin selän taakse vahtaamaan, kun nuorempi tyttäreni katsoi jonkun tubettajan videota läppäriltä. Siinä tapahtui seuraavaa: Tubettaja pelaa tietokonepeliä, jossa on äärettömän huono grafiikka. Kuva on koko ajan pelinäkymässä, ja sitten tämä tarinan sankari monotonisella, hieman tylsistyneellä äänellä selostaa omaa pelaamistaan.
Jossain kohtaa pelissä tapahtuu jotain yllättävää ja tämä pelaaja sanoo: ”Hui kauheeta. Mä en oo varmaan koskaan säikähtäny noin paljon.” Pojalla on varmaan ollut aavistuksen ankea lapsuus, jos tietokonepeli on jännittävintä, mitä hälle on koskaan tapahtunut. Mutta pitääkö sen yrittää tylsistyttää minunkin lapseni kuoliaaksi? Kysyn, että eikö olisi kivempaa pelata itse kuin katsoa, kun joku tubettaja pelaa.
Lapsi vaihtaa videota. Nyt ollaan taas näissä videoissa, joissa kuvataan omaa naamaa ja puhutaan kameralle. Näistä tubettajistahan löytyy huikeiden lauluntekijöiden lisäksi myös tulevia eturivin koomikoita. Kaksi tubettajaa nokkii leikillään toisiaan: ”Miksi sä aina alotat sun videot sanomalla, että arvoisat katsojat? Mitä, jos joku sokee kattoo sun videoita? Tai siis, kuuntelee, tai silleen?”
Toivottavasti nämä eivät kuvittele isona elättävänsä itseään stand upilla, koska sitä ei tule tapahtumaan niin kauan kun Sami Hedbergissä henki pihisee. Tai edes Ylen saamenkielisten uutisten lukijassa.
Ajattelin, että voisi kai sitä itsekin alkaa tubettaa, koska ei saisi arvostella toisia, jos ei ole kävellyt metriäkään heidän saappaissaan. Aion ehkä pelata Miinaharavaa, ellen löydä jostain sellaista ihan alkuperäistä Tetristä. Pasianssissa olen aika haka myös, ja siinä matopelissä, joka löytyi Nokian 2110 -matkapuhelimesta. Selostan samaa peliä ainakin neljä tuntia, enkä silti häviä näille viihdearvossa yhtään.
Ne kaksi peliorientoitunutta tubettajaahan ovat saaneet oman televisio-ohjelmankin. Ne ovat Lakko ja Herba. Nämä tekevät televisiossa aika lailla sitä samaa kuin YouTubessakin. Pelaavat ja puhuvat typeriä. Lisäksi ohjelmassa on interaktiivinen osuus, jossa katsojat saavat postata näille kuvia ja kommentteja.
Joku on ottanut kännykällään kuvan televisiosta, jonka ruudulla näkyy Lakko ja Herba. Sitten se on postannut kuvan Lakolle ja Herballe, jotka näyttävät sitä tabletin ruudulta televisiokameralle ja kehuvat, miten hyvän kuvan joku on laittanut. ”Ihan huikeita postauksii taas teiltä, kiitos!”
Ihan oikeasti. Nämä ovat hahmoja, joita lapset ja nuoret seuraavat ja ihailevat. Minulla oli McGyver. Se olisi pelannut nuo Lakon ja Herban pelit läpi pelkällä paperiliittimellä ja Jeepin pyyhkijänsulalla. Pelkään, että ihmiskunnan älyllinen taantuminen alkaa minun lasteni edustamasta sukupolvesta.