Voikukka on maistunut kesälampaille

Kesäkilot kertovat hyvästä hoidosta

Suomenlampaat Leeni, Niiskuneiti, Lemmikki ja Niitty ovat lomailleet Viljakkalassa koko kesän ajan. Viljakkalan kirkonkylän kyläyhdistys Vilkku ry on jakanut kesän ajan hoitoviikkoja yhdistysläisille, jotka huolehtivat lampaista elokuun loppuun asti. Lammashoitajan tehtäviin kuuluu hoitoviikkona puhtaan juomaveden vaihto, heinän tuominen ja tietysti rapsuttelu.
Elias ja Melina Tonteri asuvat muutaman kymmenen metrin päässä lammasaitaukselta. He käyvät rapsuttelemassa kesälampaita päivittäin.

Elias ja Melina Tonteri asuvat muutaman kymmenen metrin päässä lammasaitaukselta. He käyvät rapsuttelemassa kesälampaita päivittäin.

Toukotien päässä Viljakkalassa on niityn keskellä aitaus, jonka välistä toljottaa neljä silmäparia. Kun kättä tarjoaa aidan välistä, työntyy vaaleanpunainen turpa silitettäväksi. Kolme muutakin nokkaa kiirehtii hätiin ja  ilmaisee tahtonsa tulla rapsutetuksi.

– Bää! Määkin haluan!

Viljakkalassa on majaillut kesäkuusta asti neljä lammasta, jotka saapuivat lomailemaan Ikaalisten Kilvakkalasta, Hyssänmäen kotitilaltaan, kesän ajaksi. Uuhet Leeni ja Lemmikki ovat karitsojensa Niiskuneidin ja Niityn kanssa aterioimassa niittyaitauksessaan, sillä niiden hoitajat ovat juuri laittaneet pöydän koreaksi. Tarjolla on kuivaa heinää, joka tuntuu lampaille maistuvan.

– Näiden vatsa on kuin pohjaton kaivo, lampaita lastensa kanssa hoitava viljakkalalainen Milka Tonteri sanoo.

Leeni on lampaista nälkäisin

Leeni on lampaista ainut pinkkiturpainen. Se on myös porukan sosiaalisin.

Leeni on kesälampaista ainut pinkkiturpainen. Se on myös porukan sosiaalisin.

Tontereiden tapaan lampaita ovat hoitaneet kesällä muutkin viljakkalalaisperheet, jotka kuuluvat Viljakkalan kirkonkylän kyläyhdistykseen Vilkku ry:hyn. Perheille on jaettu viikoittaiset hoitovuorot, jolloin hoitajat huolehtivat siitä, että lampailla on sekä raikasta vettä että kuivaa heinää saatavilla.

– Kyllä sen huomaa, että lampaat ovat viihtyneet ja pulskistuneet kesäpaikassaan. Eikä ihmekään, kun tarjolla on koko ajan hyviä voikukkia, lampaiden ikaalislainen omistaja Milla Huotari nauraa.

Lampaista pyörein, valkoinen Leeni, tuntuu tekevän mitä vain voikukanlehden eteen. Melina ja Elias Tonterin keräämät voikukkaherkut houkuttelevat sitä niin paljon, että lammas työntää päänsä ulos aitauksesta ja jää jumiin. Milka Tonteri yrittää lapsineen tunkea lammasta takaisin aitaukseensa, mutta Leeni on heittäytynyt laiskaksi eikä niin vain suostu peruuttamaan takaisin. Ainut, jolla sen saa houkuteltua aidan välistä pois, on voikukka.

– Leeni on kyllä ihan mahdoton, lapset sanovat.

Seurallinen hännän heiluttaja

Muut kesälampaat menivät kaatosateen ajaksi suojaa, mutta Leeni odotti maltillisesti aidan vieressä Melina Tonterin tuomia voikukanlehtiä.

Muut kesälampaat menivät kaatosateen ajaksi suojaa, mutta Leeni odotti maltillisesti aidan vieressä Melina Tonterin tuomia voikukanlehtiä.

Melina ja Elias Tonteri kertovat käyvänsä lampaiden luona päivittäin. Aina, kun lapset lähestyvät aitausta, alkaa valtava määkiminen. Lampaat silmin nähden ilahtuvat, kun saavat seuraa ja rapsutuksia.

– Kyllä me näistä tykätään, lapset sanovat.

– Vaikka eivät nämä taida kaikista viisaimpia olla, Elias Tonteri sanoo katsellessaan ahmatti-Leeniä.

Omistaja Milla Huotarin mukaan Viljakkalaan valittiin Hyssänmäen lampaista juuri kaikista kesyimmät yksilöt, jotka varmasti pitävät lapsista.

– Ne nauttivat läheisyydestä ja rapsutuksist­­a ja ovat todella seurallisia.

Lammasjoukosta Leenillä on oma tapansa ilmaista tyytyväisyytensä rapsutuksiin: sen häntä aloittaa vilkkaan heilutuksen heti, kun käsi painautuu villaan. Ja jos rapsutuksen lopettaa, antaa se syyttävän katseen.

– Älä lopeta.

Lemmikin (vas.) ja Leenin (oik.) karitsat Niiskuneiti ja Niitty ovat syntyneet keväällä, mutta ovat jo melkein emojensa kokoisia.

Lemmikin (vas.) ja Leeni (oik.) karitsat Niiskuneiti ja Niitty ovat syntyneet keväällä, mutta ne ovat jo melkein emojensa kokoisia.

Hyvä maisemansiistijä

Milka Tonteri muistelee, että Viljakkalassa on ollut kesälampaita samalla Ylöjärven kaupungin maapläntillä jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Lampaathan ovat tunnetusti käteviä siistijöitä, jotka pitävät maiseman kunnossa.

– Lampaat ovat hoitaneet esimerkiksi Ikaalisten talomme takana olevan ryteikön. Ne ovat onnellisia niin kauan kun vihreää ruohoa riittää, omistaja Milla Huotari kertoo.

Hän ihastui lampaisiin ­viitisen vuotta sitten, kun Hyssänmäkeen saapuivat ensimmäiset kaksi lammasta. Nyt lauma on paisunut 40 uuheen, joilla on karitsoja jatkuvasti vaihteleva määrä. ­­

– Lampaat ovat ihania ja monipuolisia lemmikkejä. Niistä saa villaa, joista voidaan tehdä lankaa ja taljoja. Tykkään myös itse huovuttaa, omistaja sanoo.

Huotarin mukaansa kyläyhdistysläiset ovat pitäneet määkijöistä sen verran hyvää huolta, ettei hänen ole tarvinnut käydä katsomassa lampaitaan kuin muutaman kerran tänä kesänä.

– Lampaat eivät tarvitse kesällä oikeastaan muuta kuin vihreää ruohoa ja raikasta vettä. Silloin kun lammas syö, on se hyvävointinen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?