Kurun markkinoille tullaan tunnelman ja tuttujen takia

Kurun keskustaan jälleen lauantain ajaksi pystytetty markkinakatu vilisi aamusta saakka väkeä, joka vaelsi kojulta toiselle erilaisten herkkujen ja tavaroiden perässä. Välillä halattiin ja vaihdettiin kuulumiset.

Kurun markkinoille tunnelmaa haistelemaan saapunut Raija Lähteenmäki kertoi olevansa kesäkurulainen, jolle Kurun markkinat ovat jokakesäinen pakko. Hän muisteli, että on käynyt tapahtumassa ihan sen alkuajoista lähtien, sillä yleinen fiilis ja tuoreet ostettavat houkuttelevat muuten niin hiljaiselle kylälle.

– Olen pistänyt merkille, että myyjiä on vuosi vuodelta enemmän. Väenpaljous on houkutellut tänne myös ulkomaalaisia vaate- ja laukkumyyjiä.

Markkinoiden lisäksi Lähteenmäki oli osallistunut muuhunkin Kuru-viikon ohjelmaan. Naisen mukaan Totisten poikien konsertti oli koko viikon ohjelmiston parasta antia.

– Konsertissa taisi olla jopa 250 ihmistä. Yhtyeen jäsenet ovat niin hyviä laulajia. He ovat kaiken lisäksi vielä huumorimiehiä, kun pukeutuvat naisiksi, Lähteenmäki kehui.

 

Leila Nivala-Nieminen ehdotti, että myös Suomen markkinoilla voisi olla maistiaisia tarjolla Ranskan tyyliin.

Leila Nivala-Nieminen ehdotti, että myös Suomen markkinoilla voisi olla maistiaisia tarjolla Ranskan tyyliin.

Tuttuja vuosien takaa

Markkinoilla näki myös karvaisia vierailijoita. Puolivuotias labradorinnoutaja Tara yritti nuolla kaikkien sitä silittämään tulleiden naamat samalla kun sen isäntä Arto Michelsson joutui pitämään koirastaan kiinni kaksin käsin.

Tällä kertaa vaimo oli valjastanut hänet koiran ulkoiluttajaksi markkinashoppailujen ajaksi.

– Joitakin koreja se vaimo taisi ostella. Itse tulen tänne lättyjen perässä, hän totesi.

– Ja tuttujen takia tietysti!

Jutustelun lomassa paikalle pyyhälsikin pariskunta, jota Michelsson kätteli iloisesti.

– Näköjään riittää, että tulee tänne lauantaipäiväksi, niin näkee kaikki 30 vuotta sitten tavatut tutut. Naamat ovat vain vähän kuluneet, Harri Lahtinen naureskeli.

Hunajaa kiven heiton päästä

Erkki Roiniselle mehiläistarhaus on enemmän harrastus kuin työ. – Menojen ja tulojen suhde on plus miinus nolla, sillä harjoitan mehiläistarhausta melko pienimuotoisesti.

Erkki Roiniselle mehiläistarhaus on enemmän harrastus kuin työ. – Menojen ja tulojen suhde on plus miinus nolla, sillä harjoitan mehiläistarhausta melko pienimuotoisesti.

Pieni chihuahuan ja venäjäntoyn sekoitus katseli uteliaana emäntänsä sylissä markkinoiden menoa.

Koiran omistaja Leila Nivala-Nieminen tunnustautui innokkaaksi markkinakävijäksi. Hän oli Kurun markkinoilla jo toistamiseen.

– Olin juuri kiertämässä Ranskaa kuukauden verran. Maalaismarkkinat olivat siellä hyvin saman tyyppiset kuin täälläkin: ihanaa musiikkia ja muutenkin mahtava tunnelma, hän mietti.

Vammalassa asustava nainen kehaisi myös Kurun markkinoiden monipuolista ruoka- ja käsityötarjontaa.

– On oikein hyvä, että tänne on eksynyt niin moni lähituottaja.

Ja jos lähituottajista puhutaan, oli markkinoilla yksi ylitse muiden.

– Tämän lähempää tuote ei voi oikeastaan tullakaan, Erkki
Roininen viitoitti takanaan olevan talon suuntaan.

– Tuolta kahdenkymmenen metrin päästä saan myymäni hunajan. Mehiläispesät ovat ihan talon vieressä, mehiläishoitajana yli 40 vuotta työskennellyt kurulainen kertoi.

Hän luonnehti kulunutta hunajavuotta katovuodeksi, sillä satoa oli tullut vain kolmannes toissavuotisesta.

– Ei nämä purkit silti kesken lopu. Tänään on mennyt varmaankin muutamia kymmeniä purkkeja, hän arvioi.

Armeijaromu meni kaupaksi

Armeijaromua myyvältä Janne Tervoselta löytyy liikkeensä valikoimista myös todellisia harvinaisuuksia. – Harvinaisin on ehkä kenraalin arvomerkki vuodelta 1918. Se taitaa olla ainut Suomessa, hän aprikoi.

Armeijaromua myyvältä Janne Tervoselta löytyy liikkeensä valikoimista myös todellisia harvinaisuuksia. – Harvinaisin on ehkä kenraalin arvomerkki vuodelta 1918. Se taitaa olla ainut Suomessa, hän aprikoi.

Erittäin paljon kiinnostusta herätti markkinoilla virtolaisen Janne
Tervosen myyntitiski. Mies myi pöydässään kaikenlaista armeijarompetta matkamuistoista luoteihin.

– Tässä on söpö matkamuisto Viipurista. Pohjaan on leimattu vuosi 1932. Tällaisia ei tule ihan joka päivä vastaan, mies esitteli puista rasiaa, jonka kannessa komeili käsin maalattu kukkanen.

Hän näytti myös erikoista kenttäpulloa, joka on kuulunut aikoinaan Saksan Afrikan joukoille.

– Tämä on 1940-luvulla käytetty Afrikakorps-kenttäpullo, joka on tehty bakeliittimuovista. Se piti sotilaiden juoman kylmänä, hän tiesi.

Virroilla sotaromua ja vanhaa tavaraa myyvä Tervonen  kertoi olevansa Kurun markkinoilla nyt neljättä kertaa. Hän sanoi lähtevänsä paljon mieluummin pienten kylien markkinoille kuin suuriin kaupunkeihin.

– Kurun markkinat ovat mukavan lähellä, ja täällä näkee aina tuttuja. Paremman tilin saisin varmasti menemällä suurien kaupunkien markkinoille. Minusta tärkeämpää on pitää nämä maalaiskylät elossa, ja tulla tänne myyntihommiin vuosittain, hän perusteli.

Janne Tervosen myyntitiskissä oli esimerkiksi Ruotsin moottori- venekerhon, Kungliga motorbåtklubbenin, merkki 1930-luvulta.

Janne Tervosen myyntitiskissä oli esimerkiksi Ruotsin moottori-
venekerhon, Kungliga motorbåtklubbenin, merkki 1930-luvulta.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.