Hui hai, lomastressi – sisin ohjaa kyllä

Kesälomaan ei ole yhtä oikeaa sapluunaa. Työterveyspsykologin mukaan kunkin on paras kuunnella itseään ja valita itselleen mieluisa tapa lomailla. Ja mitä tärkein lomaresepti piilee itse asiassa lomien välissä.
kesäloma, loma, työterveyspsykologi, psykologi, työterveyspalvelu Viisari

Työterveyspsykologi Merituuli Maanoja oli itsekin lähdössä pian haastattelun jälkeen lomalaitumille. Vesisade aivan loman kynnyksellä ei haitannut, koska Maanojan periaate on, että loma on loma riippumatta säästä – tuosta seikasta, jolle usein ladataan liian kanssa odotuksia.

Lomailu ei ole tyhjänpäiväistä hupia. Se on tuiki tärkeää, koska sen avulla ihminen palautuu työnteosta. Kesävapaalla, jota moni näihin aikoihin taas viettää, on vieläpä erityistä etua.

– Se on pitempi kuin muut lomat, joten silloin ehtii tehdä mieleisiä asioita. Palautuminenhan ei ole pelkästään lepoa, vaan se on myös virkistäytymistä, Ylöjärven työterveyspalvelu Viisarin työterveyspsykologi Merituuli Maanoja toteaa.

Mutta hups, entäs kun loma lipsahtaa stressaamisen puolelle?

– Se ehkäisee palautumista, joten eihän se hyvä juttu ole, Maanoja toteaa mutta rauhallisena arvioi, ettei se ole kovin yleistä – ihmiset jo tiedostavat, ettei lomapaineilu tuo hyvinvointia.

Pätkiminen puree

Yksi paineiden luoja lienee ankara aprikointi, mikä olisi optimaalisin aika kesälomalle.

Maanoja nyökkää ajatukselle, että kevään luontaisia vapaita ja toisaalta syksyn pitkää lomatonta kautta kannattaa ottaa varteen. Kesäloma on hyvä sijoittaa niin, että tauot rytmittyvät tasaisesti pitkin vuotta.

Toisaalta vaikkapa yhteisen loma-ajan löytyminen koko perheelle voi olla tärkeä hyvän suvivapaan tekijä, joten sopiva hetki voi olla alkukesästäkin. Niinpä Maanoja ei anna yleispätevää neuvoa ajoituksesta.

Sen sijaan loman pilkkomista hän suosittelee. Näet kaikkien lomaviikkojen pitäminen pötköön ei jätä syksyyn palautumisjaksoja ja loman hyödyt syntyvät jo muutamassa viikossa.

Eritoten nelikymppisten ja heitä vanhempien kannattaa höristää tälle korvaansa. Heillä biologinen tarve palautumiseen on kasvanut, joten liian pitkät työrupeamat aiheuttavat helposti ylikuormittumista, ja tauot taas ehkäisevät sitä. Maanojan mukaan nuori saattaa pärjätä pitkän syksynkin, joten pötköön lomailukin saattaa onnistua, jos se suo mielihyvää.

– Mutta pilkkomiseen kannattaa harjoitella.

Kahta viikkoa psykologi pitää turhan lyhyenä, koska ensimmäinen viikko menee palautumiseen ja toinen sitten hujahtaa äkkiä. Kolme viikkoa voi jo riittää.

Sopivasti ohjelmaa

Sudenkuoppa on sekin, jos loma-aikataulu käy turhan kiivaaksi tai ikäväksi. Kaikkea odotettua kivaa, jolle vihdoin urkenee aikaa, pitäisi ehtiä tehdä, ja lomasta haluaisi kaiken irti. Toisaalta iskee ajatus, että olisi aikaa kaikille rästiin jääneille velvollisuuksille, kuten kotitöille.

Aikataulutus ei ole Maanojan silmissä yksinomaan pahasta. Voi olla hyväkin hahmotella runkoa. Asia on persoonakysymyskin: jostakusta tuntuu turvalliselta, kun suunnitelma on selvillä.

Pulmaksi aikataulutus käy, jos  ihminen kärsii siitä tai jos aikataulu on täynnä pelkkiä ikäviä, raskaita velvoitteita. Mutta mikäli touhu tuntuu mukavalta, mikäs siinä.

– Jos ihminen on nauttinut ja palautunut, vaikka on mennyt aikataulun mukaan, mitäs me muut olemme sanomaan, että hän on tehnyt väärin. Ja jos ihminen kivaa tehdessä väsyy, se on ihan tervettä.

– Jos taas ihminen nauttii siitä, että hänellä on edes kerran  vuodessa puhdas koti, sehän on ihan hienoa.

Aikataulutuksessa auttaa se, kun jättää väljyyttä kalenteriin. Ja miksi nauliintua suunnitelmiin: uteliaisuus voi paljastaa jotain odottamatonta kivaa, ja jokin odotettu kiva voikin hetken tullen jättää kylmäksi. Liioin ei kannata vertailla omaa lomailuaan muiden tekemisiin. Yksi tykkää olla vain ja toinen matkustaa täyttä häkää.

Ikävien mutta joskus välttämättömien velvollisuuksien parissa auttaa se, että niitä voi kohtuullistaa. Kaikkea ei voi jättää rempalleen, mutta kaikkea ei liioin tarvitse tehdä kerralla.

Kukin tyylillään

Maanojan ydinteesi onkin, että ihmisen kannattaa kuunnella itseään, luottaa vainuunsa. Siksi psykologin ohjeet ovat väljiä. Vinkeistä on siis turha ottaa painetta, vaan lähinnä voi ajatella, että niitä voi kokeilla.

– Ja sitten on niitä, jotka eivät tarvitse mitään vinkkejä, ja he ovat ihan tyytyväisiä.

Turhan isoksi pohdintakysymykseksikään suvivapaan viettoa ei kannata paisuttaa. Antaa ajan näyttää.

Maanoja myös huomauttaa, että kesälomassa ei tarvitse olla mitään suurta. Työterveyslaitos taas muistuttaa, että loma tekee joka tapauksessa hyvää, vaikkei se sujuisikaan täydellisesti.

Ja tärkeänä seikkana psykologi huomauttaa, että liiat odotukset lomasta kielivät usein pohjimmiltaan liian hektisestä ja kuormittavasta arjesta.

– Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitä tekee taukojen välisenä aikana. On tärkeää, että silloinkin on riittävästi mukavia, merkityksellisiä asioita.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?