Rakkaudesta öljylamppuihin

Heikki Björkbom on menettänyt sydämensä öljylampuille. Antiikin moniottelija onkin kerännyt Pölkkylän huvilan suojiin kansainvälisestikin merkittävän valaisinkokoelman, jossa on satoja katto- ja pöytälamppuja. Keräilijä tuntee piirun tarkasti jokaisen esineensä, joten miehellä on kerrottavanaan makoisa tarina kaikista kaunistuksista ja kauhistuksista, kuten omistaja arvoesineitään luokittelee. Hirsilinnassa on pian valmiina näyttävä kattaus öljylamppujen historiaa.
Rakkaudesta  öljylamppuihin

Saksalainen ölyvalaisin kaikilla mausteilla.

Länsi-Teiskossa Näsijärven rantatöyräällä seisova Pölkkylä on pian ölylamppujen erikoismuseo.
Kansallisromanttinen hirsilinna kätkee suojiinsa monipuolisen kattauksen eri tyylikausien esineistöä.
Isäntä Heikki Björkbom on ollut pikkupojasta lähtien öljyvalaisimien suuri ystävä.
Antiikkikauppiaana toiminut mies on nähnyt vuosikymmenien saatossa suuren määrän toinen toistaan kauniimpia ja vaikuttavampia luomuksia, mutta öljyvalaisimien aikakauden tuotteet ovat saaneet miehen todelliseen koukkuun.
Björkbom toteuttaa vihdoin pitkäaikaisen unelmansa. Hän järjestää laajan näyttelyn öljyvalaisimistaan hirsilinnan yläkertaan.
– Mykistävä kattaus, isäntä luonnehtii esille pääsevien lamppujen kokonaisuutta.

Fanius alkoi käytännön tarpeesta

Rakkaudesta öljylamppuihin

Keräilyharvinaisuus maailmalta. Pöytälampulla on näköä ja kokoa.

Heikki Björkbom muistaa tarkasti hetken, jolloin hän sinetöi ihastuksensa öljylamppuihin.
Björkbom on viettänyt kaikki lapsuutensa kesät Länsi-Teiskossa, jonne hänen isovanhempansa laittoivat kesäpaikan. Mökki siirtyi myöhemmin Heikin äidille ja isälle.
– Luonnollisesti kesäpaikassamme ei ollut sähköä vielä 1960-luvulla, hän huomauttaa.
Heikki Björkbomin Saksan-serkku oli yhtenä suvena vieraisilla Tampereella ja Kurussa.
– Lähdin isäni mukana saattamaan serkkua Tukholman-laivalle Turkuun. Kun meillä ei ollut kiireistä aikataulua, ehdotin isälleni poikkeamista maankuuluun Rinteen antiikkikauppaan. Siellä oli varsin monta kaunista ölyvalaisinta, mutta ehdotin yhden tietyn valaisimen hankkimista Lukkolahteen. Isänikin piti lampusta, joten valaisin ostettiin meille 120 markalla, keräilijä kertoo.
Valloittava jugendtyyppinen kattovalaisin näyttävine majolikapesineen on edelleenkin Pölkkylässä.

”Nälkä kasvaa syödessä”

– Niinhän minulle kävi ölyvalaisimien kanssa, että nälkä kasvoi syödessä, Heikki Björkbom hymyilee.
Mies kierteli aluksi Suomea ja sittemmin Ahvenanmaata ja Ruotsia.
– Kun kohdalleni sattui öljyvalaisin, ostin sen mukaani. Katto- ja pöytälamppuja on kertynytkin suuri armeija, mies ihastelee.
– Jos isännät ja emännät olivat siirtäneet ölylamppunsa pois pirtistä ja kammareista ullakoille ja aittoihin, silloin tiesi, että kaupat syntyvät suurella todennäköisyydellä, hän kertoo.
1960- ja 1970-luvulla Björkbom kohtasi varsin paljon ihmisiä, jotka olivat onnellisia, kun vanhat esineet kelpasivat jollekulle.
– Jos isännät ja emännät sanoivat, että lampun kohtalosta on kysyttävä kaupungissa asuvilta lapsilta, tiesin, ettei kauppoja synny, hän jatkaa.
Yhdestä asiasta öljylamppufriikki on sataprosenttisen varma.
– Jos en olisi kerännyt lamppukokoelmaani, varsin moni lampuista olisi tuhoutunut alkuperäisen omistajansa hoteissa, hän sanoo.
– Etenkin moni emäntä suorastaan vihasi öljylamppuja, koska niiden synnyttämä noki oli pilannut kammareiden tapetteja ja sisustustekstiilejä.

Ruotsalaisia ja saksalaisia

Rakkaudesta  öljylamppuihin

Ruotsalainen öljylamppukaunotar. Lamppu palveli lamminpääläiskotia.

Björkbom korostaa, ettei prameita ölyvalaisimia valmistettu Suomessa.
– Ruotsi ja Saksa olivat öljyvalaisimien tärkeitä valmistusmaita, hän muistuttaa.
Mittavan öljylamppukokoelman kerääjä tunnistaa oitis, onko valaisin saksalaista vai ruotsalaista alkuperää.
– Ruotsissa tehdyt valaisimet ovat erittäin selkeitä. Niissä ei ole turhia krumeruuleja, Heikki Björkbom selvittää.
– Saksalaiset designerit laittoivat kaikkensa peliin. Valaisimien koristelut olivat pyörryttävän runsaita. Vaikka suuri osa öljylampuista edustaa jugedia, niin valaisimien suunnittelijat yhdistelivät eri tyylisuuntia hyvin vapaasti, mies kertoo.
Pölkkylän öljylamppukokoelmaa silmäillessään nousee pakosta mieleen, miten paljon valaisimia on aikanaan mahdettu tehdä.
Keräilijä huomauttaa, että moni ihminen ajattelee luomusten olevan uniikkeja ja käsityönä valmistettuja.
– Öljyvalaisimet ovat teollista tuotantoa, Björkbom pamauttaa.
Hän muistuttaa, että saksalaiset keksivät valumateriaalin, jonka turvin esimerkiksi lamppuihin sai mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia.
Björkbom sanoo, etteivät ruotsalaiset ja saksalaiset valaisimet olleet Suomessa tavallisen kansan saavutettavissa.
– Koska valaisimet olivat tuontitavaraa, niiden hinnat olivat varsin korkeat. Öljylamppu valaisi maassamme vauraita huusholleja. Lamput vaihtoivat tavallisesti omistajaa huutokaupoissa, joita esimerkiksi kuolinpesissä pidettiin.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?