Ehkä kesällä on merkitystä

Viime vuosien vakiovitsi on ollut kysymys, mikä erottaa joulun juhannuksesta. Vastaus, valon määrä. Tosiasia on, että toukokuun tämän kertaiset helteet eivät takaa lämmintä kesää. Yhtä vähän kuin uuden vuoden lauha sää ennakoi intiaanikesää syyskuulle. Aloitatpa lomasi nyt tai heinäkuun puolivälissä, arpaonnesta et tiedä. Viimaa ja vettä vaakasuoraan kuuluu myös heinäkuuhun, siihen suomalaiseen. Pessimisti ei pety.
Kun kerran nämä suomalaiset lomasäät ovat tällaisia, miksi stressata? Emme voi mainostaa maatamme lämpimillä hiekkarannoilla emmekä pimeillä lämpöisillä elokuun illoilla. Ne kun eivät näillä leveysasteilla toteudu mitenkään varmasti. Eivät edes joka kesä. Sen sijaan meillä on puhtautta, hiljaista rauhaa, mukavia ihmisiä ja yhteisöjä, jotka kantavat toinen toistaan.
Kun itse katselen menneitä lomia, ovat oikeastaan aika harvassa hetket, joihin olen tarvinnut sitä lämpimintä päivää. Tai jossa muistelisin jotain helletulvahdusta tai auringon paahdetta. Mitä jos katson taakseni ihan toisesta näkökulmasta. Mikä oikeasti on tehnyt onnistuneen loman? Kenties kohtaamiset, ystävät, unohtumaton päivä rakkaiden ihmisten kanssa? Mitä luulet, voisiko se mistä päällimmäisenä muistat edelliset kesät olla sitä, mitä tavoittelet tulevalta? Jospa tekisitkin lomasuunnitelmat edellisen kesän muistojen pohjalta. Se mitä muistat, on ollut arvokkainta.
Kesän lämpö kun ei välttämättä ole ulkoista.
Onnellisuutta kai tavoittelemme. Sitä on niin monenlaista. Yleensä katsotaan niitä samoja juttuja, taloutta, bruttokansantuotetta, elinajanodotetta ja muita mitattavia asioita. Valitettavasti tämä kertoo ajattelusta, jonka mukaan rahalla saa onnellisuutta. Suomalaiset kuuluvat tähän onnekkaiden joukkoon, ovat maailman onnellisimpia ihmisiä. Ei nyt ykkössijalla, mutta koko ajan kärkikympissä. YK sanoo että viidensiä, OECD kahdeksansia… Arvostan YK:n vertailua. OECD on talousjärjestö ja painottaa vertailussaan paljon talouden näkökulmaa.
Luin YK:n onnellisuusmittauksesta. He mittaavat muutakin kuin talouden lämpöä. Silmiini osui erityisesti kaksi huomionarvoista kysymystä. Ensimmäisenä oli ihmisen mahdollisuus saada tukea vaikeuksissa. Suoritus- ja talouskeskeisessä yhteiskunnassa ei yleensä arvosteta tätä näkökulmaa. Se nousee arvoon arvaamattomaan vasta, kun sitä tarvitaan. Etsimme Kirkko Näkyy -lehteen taannoin ihmisiä, jotka ovat yhteisöissään arjen auttajia, pienen ihmisen rinnalla kulkijoita ja voimavaroja naapurustossa. Ihmisiä tuli mieleen todella paljon. Osaamme auttaa ja antaa apua. Olla Kristuksia toisillemme. Mutta huomaammeko ja arvostammeko sitä?
Rahan ja talouden painottaminen elämässä, vaikkapa se, että lomalla aina pitäisi tehdä jotain merkittävää, johtaa tylsiin tilanteisiin. Tänäkin kesänä yhä harvempi pystyy käyttämään merkittävästi rahaa lomaansa. Valitettavan monelle pienetkin sisäänpääsymaksut ovat ylivoimaisia. Muu kesän ihanuus ja merkittävät asiat hautatuvat helposti täyttymättömien mahdollisuuksien alle. Raha ei tee onnelliseksi, mutta kohtuullinen toimeentulo helpottaa elämää. Tämän tietää jokainen, joka on ollut rahaton.
Toinen YK:n mielenkiintoinen mittari onnellisuudelle oli anteliaisuus. Siis anteliaisuus… Artikkelissa ei tätä sen kummemmin avattu. Tuoko anteliaisuus onnellisuutta lahjoittajalle vai anteliaisuutta kokeneelle? En tiedä, mutta luulisin että molemmille. Joka tapauksessa se oli riittävän suuri juttu, jotta YK:n mielestä sitä kannatti mitata. Yhteisvastuuta ja välittämistä se joka tapauksessa on. Ja kesän arvoksi erinomainen.
Vaikka, kuten sanoin, Suomea ja Suomen kesää, sen onnellisia ihmisiä ja onnellisuutta ei kannattaisi mitata kesäkeleillä. Lämmöllä ja auringonpaisteella voi olla merkitystä. Suomi herää eloon kesällä, ihmiset tulevat kodeistaan ja toimivat kuin lähimmäiset toisilleen. Ystävällisesti, sosiaalisesti, huomioon ottaen. Tällainen talvi-ihminenkin nöyrtyy tosiasioiden edessä. Keksin myös, miksi YK:n kansainvälinen onnellisuuspäivä on 20. maaliskuuta kevätpäiväntasaus. Siis päivä, jona nämä onnellisuuskyselyitten tulokset aina julkistetaan. Läntisen maailman kesä alkaa tosissaan lähestyä. Ehkä kesällä on merkitystä.

Kimmo Reinikainen
Ylöjärven evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherra

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?