Musiikkiopisto kouli tanssitaiturin

Musiikkiopistoissa viritetään muutakin kuin jousia ja laululihaksia. Ylöjärveläiseen musiikkiopistoelämään on kuulunut tanssi yli kymmenen vuotta. Tänä keväänä sen parista kypsyy ensimmäinen päättöpaperit saava kasvatti.

Silja Jumpponen taipuu tanssillisiin tunnelmiin vaikka näin pukuhuoneessa spontaanisti pyydettynä.

Silja Jumpponen ei oikein vieläkään ole käsittänyt virstanpylvästä, jonka on juuri saavuttanut.

Ylöjärveläisneidolla on takanaan noin tusina tanssivuotta musiikkiopistossa, ja kevään silaukseksi hän pokkaa päättötodistuksen tanssitaiteen perusopinnoista.

– Onhan se hienoa, että olen näin kauan jaksanut, hän sanoo myhäillen alati innostaneelle harrastukselle.

– Ei ole ollut sitä, että on täytynyt tulla.

Vaikka kaikki ei tietenkään ole käynyt heti kuin vettä vain ja lukioaika on syönyt voimia, tanssiminen on tuntunut tytöstä aina hyvältä, koska hän on oppinut jatkuvasti uutta ja vaikeustaso on ollut sopiva.

– Tanssi on ollut myös vastapaino lukiolle. Sen parissa on voinut rentoutua ja unohtaa koulun, tanssia vain.

Ykkösenä uunista ulos

Jumpponen on ihka ensimmäinen Ylöjärvellä toimineista musiikkiopistoista valmistuva tanssija, hän kun oli ensimmäisenä aloittaneiden joukossa ja nyt on kulunut aika, jonka alkeis- ja perusopinnot veivät. Paalupaikka tuntuu tytöstä jännältä. Kainosti hän uskoo lunastavansa paikan kunnialla.

– Olen minä ylpeä itsestäni. Tietysti sitä on aina itse itsensä suurin kritisoija, mutta kyllä sen paikan ansaitsen.

Jumpponen on myös ensi ryhmän ainoa, joka on tanssinut koko taipaleen. Opettaja Piia Kulin on kasvatistaan ylpeä ja iloinen.

– On ollut hienoa nähdä Siljan kasvu ja kehitys. Hän toimii ammattimaisin ottein. Sitä on opettajan ilo katsoa.

Opettaja Piia Kulin on ylpeä kasvattinsa ammattimaisesta tanssiajattelusta. Esimerkiksi lopputyöhönsä Jumpponen otti mukaan puherepliikkejä, joita ammattilaisten tanssitaiteessakin joskus nähdään. – Yleensä tanssikappaleen sanat inspiroivat minua. Jatkoin niitä nyt omilla sanoillani, toin lisää tarinaa, neito selittää.

Samaa kuin muuallakin

Maallikko voisi luulla, että tanssi on tanssiopistojen juttu ja musiikkiopistossa poikkeus. Hutioletus. Tanssia on Kulinin mukaan ollut musiikkiopistomaailmassa aina.

– Tanssi ja musiikki kulkevat käsi kädessä, hän perustelee.

Ylöjärven ammoiseen musiikkiopistoon tanssi tuli, kun paikkakunnan tanssiharrastepaletilta uupui vielä nykytanssi. Nykyisessä fuusioituneessa täkäläismusiikkiopistossa tanssiopetus on mukana juuri ylöjärveläisperintönä.

Voisi myös kuvitella, että tanssi olisi musiikkiopistossa jotenkin erityisen musiikkipainotteista. Huti taas. Opetussuunnitelma sitoo kaikkia opetustahoja samoilla tavoin, ja kaikessa tanssissa musiikki on analyyttisen tarkastelun kohde.

– Se on lähtökohta tanssitaiteessa.

Jumpposenkaan perhe ei valinnut musiikkiopistoa mitkään painotukset mielessään. Silmään vain osui mainos.

– Ei ole käynyt mielessäkään, että tämä on juuri musiikkiopistossa, tyttö toteaa.

Ylöjärven musiikkiopistotanssissa on tosin voitu hyödyntää soittajaoppilaiden osaamista yhteisproduktioissa. Musiikkipuoli on ollut mukana monipuolisesti orkesterisoitosta solistisoittoon ja muskariin.

Koska musiikki joka tapauksessa on vahvasti läsnä eikä mistään perusasioista voi tinkiä, Kulin ei lähtisi profiloimaan musiikkiopiston tanssiopetusta erityisille musiikkiurille.

– Mutta olisihan se hedelmällistä, että meillä olisi vielä enemmän yhteistyötä musiikkioppilaiden kanssa, koska näkee, että oppilaat syttyvät, kun sitä on, hän sanoo.

Ammattimaista jälkeä

Jumpposen taipaleen hedelmiä, muun ohessa, nähdään huomisessa kevätjuhlassa. Eivätkä kyseessä ole mitkä tahansa hedelmät. Jumpponen on laatinut esityksensä – lopputyönsä – itse, vain Kulinin kommentein ja opastuksin.

– Piia on ollut sellainen neuvonantaja.

Lopputyön tekoa tanssija kutsuu vuoristoradaksi. Joskus sujui, joskus tökki.

– Alkuvaiheessa mietin liikaa. Sitten osasin päästää irti ja testailla juttuja. Ja tietysti kun tämä on päättötyö, halusin tehdä sen hyvin. Mutta olen nyt tyytyväinen, kun tanssi on valmis.

Työn lopputuloksena syntyi perustanssia ja tuolimausteita, nopeaa ja hidasta tanssia sekä jopa puherepliikkejä sisältävä teos. Opettaja saa jälleen olla ylpeä kasvattinsa ammattitaitoisesta taiteellisuudesta.

– Olen mykistynyt, että tuon ikäinen voi ajatella noin prona.

Oppilas itse odottaa onnistunutta suoritusta mutta – kuten ammattimainen taidetanssija – muutakin:

– Olisi tosi kiva, että tanssini herättäisi ajatuksia, ettei se olisi vain kiva tanssi eikä mitään muuta.