Jokainen lemmikki ansaitsee kodin

Karhella metsän keskellä asusteleva Raili Lyttinen on eläkeläinen, joka kuluttaa kaiken vapaa-aikansa – ja rahansa – eläinten hyvinvoinnin hyväksi. Lyttinen on vuosien varrella hoitanut kuntoon suuren joukon omistajien hylkäämiä lemmikkejä. – Naapurini arvioi aikoinaan, että elukoihin on hakattu markkoja yksiön hinnan verran.
Eläintensuojelu, Raili Lyttinen, koira

Parivuotias dobermanni-Siru on asustanut Raili Lyttisen luona vuoden verran. Karhen suuri tontti metsineen on täydellinen paikka vilkkaalle koiralle, josta entinen omistaja luopui ajanpuutteen takia. Lyttinen kehuu koiraansa viisaaksi eläimeksi mutta toisinaan luupääksi. – Meillä oli valtataistelu silloin kun Siru muutti tänne. Se ei saanut tahtoaan läpi ja hotkaisi minua kädestä, hän kertaa kankeaa alkua nykyään kiltisti käyttäytyvän koiran kanssa.

Harmaa maatiaiskissa nukkuu tyytyväisenä pienen mökin vintillä. Mukavuus loppuu, kun omistaja hakee sen väkisin alakertaan tervehtimään vieraita. Kissa ei näet välitä kämppäkaveristaan – parivuotiaasta dobermannityttö Sirusta, joka yrittää tehdä liiaksi tuttavuutta.
– Et tule tänne, E. T. pelkää sinua, komennus kuuluu.
Kissa, E. T.-nimiseksi ristitty, on yksi Raili Lyttisen vuosien varrella adoptoiduista ottolapsista. Persoonallisen nimensä se on saanut jo pentuna, sillä sen valtava pää ja luihu vartalo toivat uhkaavasti mieleen elokuvasta tuttua avaruusolentoa.
Puoliksi sokea kissa asui ensimmäiset lapsuusviikkonsa maatilalla Karhella, missä se ei kuitenkaan saanut tarvittavaa hoitoa. Kissanpoika oli aliravittu ruipelo korvapunkkeineen, ja sen silmä märki pahasti. Lyttinen otti kissan itselleen, ruokki sitä pipeteillä ja maksoi silmäleikkauksenkin omasta pussistaan.
– Se on mamman E. T. Tonni. Lisänimi Tonni tulee siitä, että kissa tuli maksamaan minulle tuhat euroa heti alkuunsa.
– Maatilalla on  leikkaamattomia kissoja, joten ne lisääntyvät edelleen holtittomasti. Kaikkia en voi pelastaa. Siksi ruokinkin niitä salaa, hän hymähtää.

Eläimiä koko elämä

Eläintensuojelu, Raili Lyttinen, kissa

Silmäpuoli E. T. on yksi Raili Lyttisen pelastamista. Silmäleikkauksen jälkimainingeissa kissa sai kotona anestesian aiheuttaman kouristuskohtauksen ja meinasi kuolla, mutta Lyttinen hieroi sen kuntoon.

Raili Lyttisen lempeys eläimiä kohtaan puhkesi jo lapsena.
– Olin Pirkkalassa koulumatkalla, kun nälkäinen koira alkoi kulkea perässäni. Annoin sille syötävää, ja sehän seurasi minua kuin hai laivaa kotiin asti. Isä suuttui kamalasti, koska meillä oli jo koira, Lyttinen kertaa ensimmäisen hoidokkinsa tarinaa.
Hän selailee valokuva-albumia, johon on taltioitu vuosien varrella adoptoituja lemmikkejä. Erään kuvan koira on Venäjältä tuotu taistelukoira, jonka vartalo on täynnä hakkaamis- ja puremajälkiä.
– Tämäkin koira oli maailman kiltein, Lyttinen muistaa.
Hän harmittelee pienen mökkinsä tilanpuutetta, sillä halu auttaa eläimiä on suurempi kuin mitä resurssit antavat myöden.
– Haluaisin ottaa eläimiä ensi hoitoon ja luovuttaa ne myöhemmin uusille omistajille. Minulla on kuitekin pieni eläke, eikä kukaan tue eläinten hoitoa. Sen vuoksi minulla ei ole varaa kuin näiden kahden pitämiseen.
Kyse ei ole siitä, etteikö orvoille eläimille olisi ottajia, päinvastoin.
– Tietäisin heti kaksi ihmistä, jotka ottaisivat mielellään kissan. Ne kuitenkin tarvitsevat  eristyksen ennen luovutusta tartuntavaaran takia. Pirkkalassa meillä oli maalaistalo, jossa pystyimme pitämään eläimet erillään toisistaan, nainen kertoo.

Jokaisella eläimellä on oikeus elämään

Raili Lyttinen tietää kokemuksesta, että eläimiä vihaavat ihmiset kantavat kaunaa myös eläimiä suojeleville.
– Yksi kaunis aamu, kun vein koirani pihalle, huomasin, että puussa oleva naru oli katkaistu ja valjaat oli leikelty poikki. Sabotoija varmaan yritti, että koira karkaisi minulta, koska se on noin villi.
Ammattilaisetkaan eivät aina suhtaudu eläimiin asiallisesti. Eräs eläinlääkäri ehdotti Lyttiselle, että tämä levittäisi bakteeria lähimaatilan heitteille jätettyyn kissakatraaseen, jotta kissat kuolisivat.
– Sanoin hänelle, että en ole mikään Hitler. Minusta eläimillä on oikeus elää.
Senpä vuoksi Lyttinen onkin keksinyt eläkepäivilleen luovia ideoita, miten rahoittaa omien lemmikkiensä hoito ja muiden auttaminen.
– Olen marjastanut ja myynyt saaliin. Lisäksi myyn toreilla tavaroita, joiden tuotto menee eläinten hyväksi. Ja jos en saa myytyä, sitten otan eläkkeestäni.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?