Näppäimistö napsuu ja näytölle ilmestyy komentoja. Hetken päästä lattialla oleva robotti alkaa liikkua sinne tänne. Viidesluokkalaiset tytöt riemuitsevat, ohjelmistoasiantuntija Ville Haukkala katsoo tyytyväisenä vieressä. Menossa on Nokia-yhtiön järjestämä koodikoulu.
Siellä se menee! Ylöjärven yhtenäiskoulun viidesluokkalaiset Saana Sundvall (vas.), Enna Mäkinen ja Kaisa Manninen katsoivat tarkkaan, miten heidän ohjelmoimansa robotti kääntyili pitkin atk-luokan lattiaa.
Viides- ja kuudesluokkalaisille tarkoitettua koodikoulua järjestettiin Ylöjärven Yhtenäiskoululla kolmena huhtikuun torstaina. Mukana oli yhteensä 24 lasta ja nuorta.
– Halukkaita olisi ollut enemmänkin, mutta kaikki eivät mahtuneet mukaan, tempausta organisoinut Marika Fredriksson harmitteli viime viikolla.
– Tarkoituksenamme on siis ollut opettaa koodauksen alkeita hauskalla tavalla. Jo hakijamääristä huomaa, että tämän ikäiset ovat siitä ihan aidosti kiinnostuneita, hän jatkoi.
Koodikoulussa ei teoriakirjoja plärätty. Lasten ja nuorten orastavaa motivaatiota ruokittiin pikemminkin mahdollisimman käytännönläheisillä tehtävillä.
Aluksi siirreltiin virtuaaliukkelia tietokoneen näytöllä. Myöhemmin ratkaistiin sokkeloita, piirreltiin kuvioita ja ohjattiin Flappy Bird -hahmoa pelitason läpi.
Viimeisellä kerralla päästiin asiaan, joka oli monen mielestä kaikkein siisteintä.
– Robotin ohjaus oli parasta! 5C-luokan Enna Mäkinen vahvisti hymy korvissaan.
Pian osa perusopetusta
Koodikoulu järjestettiin Nokian työntekijöiden ajatuksesta. Miika Mäki ja Marika Fredriksson kehuivat oppilaiden osaamista.
Vaikka ajatus alakoululaisista koodaamassa voi tuntua hurjalta, asia on vahvasti tätä päivää. Pian voimaan astuva perusopetuksen uusi opetussuunnitelmakin linjaa, että ohjelmoinnin opetusta tulee järjestää jatkossa kaikille – ensimmäisestä luokasta lähtien.
Yhtenäiskoulun koodiryhmää vetämässä olleen Miika Mäen mielestä suuntaus on ehdottoman oikea. Nokian Tampereen-yksikössä työskentelevän miehen mielestä on tärkeää, että nuoret oppivat ymmärtämään ohjelmoinnin tarjoamat mahdollisuudet.
– Koodaajia kaikista ei tarvitse tulla. Ei tietenkään, Mäki korosti.
– Mutta jos ajatellaan vaikkapa sitä, miten eri alojen työtehoa voitaisiin parantaa, niin eihän kukaan voi tietää sitä yhtä hyvin kuin kunkin alan työntekijät itse. Siksi on hyvä, jos heillä on valmius ja osaaminen tehdä asialle jotain, hän muotoili.
Ohjelmoinnista alkaa tulla osa peruskoululaisen arkea ensi syksystä lähtien. Aivan kaikki eivät suinkaan ala liikutella robotteja, vaan kahdella ensimmäisellä luokka-asteella opetus on puhtaasti valmistavaa.
Kolmosluokasta eteenpäin lapset alkavat perehtyä tekemiseen, joka jo lähestyy varsinaista ohjelmointia. Oikeiden koodikielten pariin koululaiset ohjataan yläkoulussa.
– Pohjimmiltaan koodaaminen on yksinkertaista: siinä on kyse komentosarjoista. Niitä voi oppia ymmärtämään kuka tahansa, Mäki sanoi.
”Koodia on kaikkialla”
Yhtenäiskoulun koodikoululaiset olivat Mäen ja Fredrikssonin mukaan nopeita oppimaan. Koodaamisen perusasiat omaksuttiin tavalla, jota tämän päivän lapsilta ja nuorilta voi vetäjien mukaan odottaakin.
– Kun minä olin nuori, opettelin koodaamista Commodore 64:llä. Nykyään lähtökohdat ovat ihan toiset, Mäki naurahti.
– Viitos- ja kuutosluokkalaiset osaavat pelata pelejä, käyttää ohjelmia ja esimerkiksi editoida videoita aika hyvin. Koodia on kaikkialla, hän jatkoi.
Robottia viime viikolla liikutelleet Enna Mäkinen, Kaisa Manninen ja Saana Sundvall kokivat saaneensa koodikoulusta paljon irti. Syksyllä alakoulun viimeiselle luokalle siirtyvien tyttöjen mielestä on kiva ymmärtää, miten tietokoneet toimivat.
– Kyllä tätä voisi opiskella lisääkin. Mutta ei minusta koodaria tule, vaan lääkäri, Manninen sanoi.
Viimeisimmät kommentit