Linturetkellä kartoitettiin kevään lajeja

Itämeren harvinaisuus havaittiin Siivikkalassa

Viime lauantaiaamuna Leijan pihassa odotti retkeilyvarustein ja kiikarein varustautunut luontoihmisten porukka. Ylöjärveläiset olivat matkalla kotikaupunkimme lintuhavainnointipaikoille, joita kierrettiin päivän aikana kuusi kappaletta.
Niklas Paulaniemen bongaama räyskä on harvinainen isokokoinen tiira. (Kuva: Harri Luojus)

Niklas Paulaniemen bongaama räyskä on harvinainen isokokoinen tiira.
(Kuva: Harri Luojus)

Ylöjärven luonto ry:n järjestämä linturetki sai lauantaina alkunsa aivan keskustan tuntumasta Räikän kupeesta Keijärven rannasta.  Suojastenlahden siltaa kehuttiin hyväksi havainnointipaikaksi, sillä näkymä puusillalta avautuu molempiin suuntiin.
Linturetkelle ensimmäistä kertaa osallistuvalle tehtiin heti alkuunsa selväksi, että havainnointi ja bongaaminen eivät ole toistensa synonyymejä.
– Me olemme täällä havainnoimassa, mitä lajeja kussakin paikassa näkyy. Bongauksessa hakeudutaan varta vasten paikkaan, jossa johonkin tiettyyn lintulajiin voi törmätä, lintuharrastaja Timo Järvenpää selitti.
Vanhemman lintuharrastajaväen joukkoon oli soluttaunut myös lukiolainen Niklas Paulaniemi, joka sai viime vuonna vuoden nuori lintuharrastaja -tunnustuksen. Eikä turhaan. Maagiseltahan nuorenmiehen tunnistustaidot vaikuttivat jo heti kättelyssä.
– Toisella puolella siltaa pesii naurulokkiyhdyskunta. Kaulushaikaraakin näkee joskus, hän kertasi aiempia havaintojaan.
– Katso pajupuskan juurelle. Tuolla näkyy tiltaltti. Sen tunnistaa heti laulusta, Paulaniemi osoitti kaukana olevaa pientä lintua, jota tuskin erotti jään reunalta.

Yölaulajat lumoavat

Veikko Paulaniemi tähyilee Siivikkalan Ilmarinjärvellä uiskentelevaa silkkiuikkupariskuntaa. Mies on saanut innostuksen lintuhavainnointiin lapsenlapseltaan Niklas Paulaniemeltä.

Veikko Paulaniemi tähyilee Siivikkalan Ilmarinjärvellä uiskentelevaa silkkiuikkupariskuntaa. Mies on saanut innostuksen lintuhavainnointiin lapsenlapseltaan Niklas Paulaniemeltä.

Suojastenlahdelta matka jatkui Siivikkalaan päin Teivaalan pelloille. Suojastenlahden tapaan siellä on mahdollista tavata esimerkiksi nauru- ja selkälokkia. Tällä kertaa retkeilijät vastaanotti kaukana pellolla tallustanut kuovi, jonka tunnisti kiikareiden läpi sen pitkästä nokasta.
– Kuovilla on nokassaan sähköiset sensorit, jolla se tunnistaa ravinnon maaperässä, Timo Järvenpää huomautti.
Keskustelu ajautui kuoveista yölaulajiin, ja aihe tuntuikin olevan miehelle sydämen asia.
– Hervannassa asuessani saatoin kävellä kotiin baarireissun jälkeen ja havainnoida Iidesjärvellä yölaulajia. Olin kotona vasta seitsemän jälkeen aamusta, mutta matkalla kerkesin hyvin selvittämään pääni, Järvenpää muisteli nauraen.

Rajuja rakastajia

Ilmarinjärvellä Siivikkalassa päästiin seuraamaan läheltä lintujen rakkauselämää.
Jään reunalla komeili sorsiin kuuluva uivelopariskunta, ja toisesta suunnasta ui rantaa kohti silkkiuikkupari.
– Voisin sanoa, että silkkiuikut ovat romanttisimpia lintuja, Timo Järvenpää kehui kaulailevaa lintuparia.
Ihmisten tapaan linnuillakin on tapana yrittää lahjoa naaraitansa eri tavoin. Parisuhdetta vahvistetaan tuomalla kalaa tai muuta annettavaa.
– Tuollahan on menossa kolmen kimppa, Järvenpää osoitti Siivikkalan Nuoralahdessa loiskuvaa vettä. Roiskeen aiheuttivat tappelevat silkkiuikku-urokset, jotka kilpailivat molemmat saman naaraan huomiosta.
– Linnut ovat rajuja rakastajia, hän tiesi.

Kaksi harvinaisuutta yhdellä iskulla

Siivikkalassa linturetkeilijät yllätti hiukan erilainen pariskunta. Kanadanhanhen ja valkoposkihanhen risteytys (vas.) uiskenteli kanadanhanhipuolisonsa kanssa Nuoralahden vesillä. (Kuva: Harri Luojus)

Siivikkalassa linturetkeilijät yllätti hiukan erilainen pariskunta. Kanadanhanhen ja valkoposkihanhen risteytys (vas.) uiskenteli kanadanhanhipuolisonsa kanssa Nuoralahden vesillä. (Kuva: Harri Luojus)

Nuoralahdessa tavattiin myös hieman eriskummallinen pari. Rinta rinnan uiskentelivat nimittäin kanadanhanhi ja valkoposkihanhen sekä kanadanhanhen risteytymä – tai vaihtoehtoisesti värivirhettä kantava hanhi.
– Yhdistelmät ovat harvinaisia, mutta hanhilla niitä näkee, Niklas Paulaniemi kertoi.
Hybridihanhi on tunnistettavissa sen päästä, joka ei ole kanadanhanhen tapaan musta vaan kirjava. Hybridillä on myös lyhyempi kaula.
Yhtäkkiä Paulaniemen kaukoputki kääntyi taivaalle ja hän aprikoi nähneensä räyskän. Arvaus osoittautui oikeaksi ja havaintoa iloitaan koko joukolla.
– Räyskä on todella harvinainen  näky. En ole sitä ennen Pirkanmaalla havainnutkaan, Paulaniemi huomautti linnusta, jota tavataan yleensä Itämeren suunnalla.
Räyskästä innostuneena lintuporukka suuntasi Ylöjärven ainoalle yleisessä käytössä olevalle lintutornille Takamaalle. Hirvijärven tornilla lintusaldo jäi kuitenkin ohueksi.
Lopulta päädyttiin Niklas Paulaniemenkin mielestä Ylöjärven parhaaseen lintuhavainnointipaikkaan Takamaan Tunturavuorelle. Kapuamisen jälkeen näkyvyys oli loistava jokaiseen ilmansuuntaan, Näsinneulalle saakka.
– Lintupaikan ei tarvitse olla välttämättä kaunis, sillä näkyvyys on kaiken a ja o. Harrastuksen paras puoli on katsella rauhassa ja kuunnella, matkaa vetänyt Eero Jurvelin sanoi.
– Voisin sanoa, että tätä elämäntäyteisyyttä on hieno havainnoida, Timo Järvenpää kiteytti harrastuksen hienouden reissun päätteeksi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?