​Penkkiurheilijan vapaapäivä 2045 (osa 1)

Ristofer ei ole kuullut, että kukaan olisi käyttänyt teksti-tv:tä kolmeenkymmeneen vuoteen. Ei hän itsekään tee sitä julkisesti, niin paljon ystävät ovat hänelle nauraneet asiasta kuullessaan.
Isältä peritty tapa on kuitenkin juurtunut syvälle urheilumieheen, eikä mistään netin syövereistä edelleenkään löydä yön NHL-tuloksia yhtä pian kuin Yleisradion teksti-tv:n sivulta 235.
Ristofer maksoi aikoinaan Yle-veroa hieman ystäviään enemmän hassun teksti-tv-kiintymyksensä vuoksi. Isäukko oli rahoittanut Ylen toimintaa 143 eurolla vuosittain riippumatta siitä, miten paljon sen kanavia katseli.
Nykyään maksulappu tulee perästä päin ja hinta määräytyy sen mukaan, kuinka paljon Ylen palveluita on käyttänyt. Ristoferilla summa on alkanut aina kakkosella, pahimpina arvokisavuosina jopa kolmosella.
Vaimo yritty jossain vaiheessa kysyä, onko kaikkia ennakkolähetyksiä pakko aina katsoa. Niki Juuselan harmahtavana paennut hiusraja ei vetänyt eukkoa itseään ruudun ääreen samalla tavalla kuin vaikkapa Ranskassa kesällä 2016 pelattujen jalkapallon EM-kisojen aikaan. Ristoferin mielestä ennakkölähetyksetkin piti katsoa, ja jossain vaiheessa vaimosta tuli ex.
Ei NHL toki enää ole samanlainen kiekkoilijoiden paratiisi kuin Ristofer muistaa sen joskus olleen.
Eetu Selännekin siirtyi nelivitosena KHL:stä rapakon taakse vain jäähdyttelemään, ja käytti kolme kautta sen pohtimiseen, koska uransa lopettaisi.
”Selänne junior” olisi rikkonut isänsä väsäämän NHL:n piste-ennätyksen heittämällä, jos olisi viihtynyt taalaliigassa yhtä kauan kuin Teukka. Jääkiekossa oli nimittäin joskus 2020-luvulla kyllästytty vähäisiin maalimääriin ja pienennetty maalivahtien varusteita sekä suurennettu maaleja.
Ristofer on nähnyt kuvia, joissa jääkiekkoa pelataan vielä ulkona. Historia osoitti aina aikalaistensa hulluuden – siellä yleisö oli palellut katsomossa, sillä ulkona oli ollut toistakymmentä astetta pakkasta. Tai ainakin Ristofer kuvittelee heidän palelevan. Hän itse ei ole kokenut yli kuuden asteen pakkasia aikuisiällä. Niistä hänellä on vain hämärä muistikuva lapsuudesta.
Urheilun historia viehättää Ristoferia suuresti. Samoin kuin pakkasista myös lumesta hänellä on vain häilyviä muistikuvia. Niitä muistikuvia hän kertaa naapurin lapsille. Omia hänellä ei ole.
Ylikansoittuneeseen Eurooppaan on tullut kymmenen vuotta sitten lapsikiintiöt, ja vaimon lähdettyä Ristofer myi oman oikeutensa yhteen lapseen naapurille.
Tienaamillaan euroilla Ristofer on ostanut liput vuoden 2050 jalkapallon MM-finaaliin, jotka pelataan Helsingissä. Huuhkajat eivät saaneet pelipaikkaa edes kotikisoissaan.  Se pelasi vuosikausia niin kehnosti, että Fifa myi isäntämaan kiintiöpaikan Venäjälle.
Kaikki tietävät Venäjän doping-ongelman, mutta koska sille ei voitu mitään ja kansa janosi katsottavakseen kuitenkin hyvää futista, suostui Fifa Suomen kisapaikan myyntiin.  Venäjä menikin sensaatiomaisesti loppuotteluun, jonka lopulta voitti Saksa.
Mutta se lumi. Sitä osasivat ”esi-isät” hyödyntää urheilussakin. Suomalaiset pärjäsivät hiihdon ja lumilautailun kaltaisissa lajeissa.
Lunta oli aikanaan niin paljon, että sen vuoksi kannatti järjestää omat olympialaisetkin. Viimeiset talviolympialaiset käytiin vuonna 2030 jossain pohjoiskanadalaisessa kaupungissa, Ristofer ei kuollakseenkaan muista missä.
Kisoissa nähtiin vielä hassunhauska marginaalilaji mäkihyppy. Sen kiehtovuus ei ole Ristoferille ikinä auennut – 12 pisimmälle hypännyttä tulivat norjasta, jaetulla 14. sijalla olivat japanilainen Noriaki Kasai ja suomalainen Toni Nieminen.