Ruoho on aina tuuheampaa jonkun muun purkissa

Veera Nieminen aloitti esikoiskirjansa kirjoittamisen toissa kesänä. Kirjoitustyöhön kului vajaa vuosi. Lähetettyään käsikirjoituksen kustantamoille kynäniekka odotteli puolisen vuotta, kunnes kustannusyhtiö Tammi vastasi. Sen jälkeen tekstin hiominen otti vielä aikansa, ja romaani saatiin vihdoin ulos elokuun alussa.

Veera Nieminen aloitti esikoiskirjansa kirjoittamisen toissa kesänä. Kirjoitustyöhön kului vajaa vuosi. Lähetettyään käsikirjoituksen kustantamoille kynäniekka odotteli puolisen vuotta, kunnes kustannusyhtiö Tammi vastasi. Sen jälkeen tekstin hiominen otti vielä aikansa, ja romaani saatiin vihdoin ulos elokuun alussa.

Iltapäivälehden toimittaja soitti viime vuonna näihin aikoihin. Hän olisi halunnut tulla meille, minun kotiini tekemään juttua ja katsomaan miten minä olen ”laittanut pääsiäistä”. Meinasi tappaa minut nauruun. Sanoin, että se on Olga Temonen, joka laittaa kotia ja varmaan pääsiäistäkin. Meillä on saman näköistä kesät talvet, ei ole näkynyt tipuja pöydillä.
Olen koulutukseltani agrologi, mutta en saa edes rairuohoa kasvamaan. Mikä siinäkin on? Lapsena se kasvoi aina, siinä puolikkaassa maitotölkissä, ilman maatalousalan koulutusta. Se kasvoi niin, että sitä sai välillä leikata ja syöttää marsulle. En muista edes kastelinko sitä. Nyt kun yritän kasvattaa rairuohoa, se joko ei nouse ollenkaan tai homehtuu. Ohrajyvien kanssa on sama ongelma. Laita siinä pääsiäistä, kun mikään ruoho ei kasva.
Viime vuonna kummitäti kävi kylässä pääsiäisen alla ja keräsi ison nipun pajunoksia keittiön pöydälle. Hän on sellainen: ei voi olla laittamatta jotain vuodenaikaa aina käydessään. Pitää varmaan minua huonona ihmisenä, kun minulla ei ole edes jouluverhoja. Teki mieli laittaa siitä pajukasasta kuva toimittajalle, että tässä minun pääsiäisdekoraatiot, ei näiden takia ehkä kannata tulla.
Joulunlaittajat ja kevätsiivoojat minä vielä ymmärrän, vaikka en kuulukaan heihin. Ehkä salaa haluaisin kuitenkin kuulua, jos olisin vähän viitseliäämpi. Mutta pääsiäinen ei ole kyllä laitettavissa. En edes pidä keltaisesta.
Lapset haluavat virpomaan. Olen varma, että Olga Temonen askartelee lastensa kanssa virpomisvitsoja itse tekemäänsä noitapukuun sonnustautuneena ja kirjoittaa toisella kädellä blogia sisustuslehteen. Palmusunnuntaina hän kerää kaikki lapset luutansa päälle istumaan ja lennättää heitä virpomassa naapuruston jokaisella ovella. Olen varma, että Olga Temosella on musta kissakin ihan vain pääsiäistä varten.
Olga Temosen kanat munivat pääsiäisenä suklaamunia, paitsi ne, joiden on käsketty munia tavallisia munia, että lapset saavat maalata niitä vesiväreillä ja Olga saa leipoa niistä taivaallista pääsiäiskakkua. Pääsiäiskakun resepti on hänen omasta pääsiäiskakkureseptikirjastaan. Jos sellaista ei vielä ole, niin kohta on. Koska Olga ehtii myös tehdä leipomiskirjoja silloin, kun ei ompele itselleen tai lapsilleen jotain sesonkiasuja.
Olgan rairuoho on niin tuuheaa, että koristetiput pysyvät siinä pystyssä. Eikä ne ole sellaisia kierosilmäisiä taiwanilaisia halpistipuja, joita saa halpiskaupasta, vaan jonkun kotimaisen suunnittelijan suunnittelemia designtipuja, joita Tuukka on ostanut Olgalle pääsiäislahjaksi.
Ja jos joku nyt luulee, että minulla on pääsiäiskateus, puuhakkuuskateus, viitseliäisyyskateus, käteväemäntäkateus tai mikä tahansa, niin oikein luuli. Juhlapyhät nostavat sen pintaan joka kerta. Tai sitten minun sisäinen noitani pyrkii sesongin kunniaksi pintaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?