Lahjasoitin lämmittää

Pirkanmaan musiikkiopiston äskettäin pokkaama soitinlahjoitus on harvinaista herkkua. Opiston itse haalimat soittimet sen sijaan ovat tuiki tavallista ja tärkeää arkea.
Ylöjärveläisenä Péter Csonka vei viulut täkäläiseen toimipisteeseen, mutta hän osoitti ne koko opistolle. Kohteen valintaan vaikutti, että Csonkan pojat harrastavat Pirkanmaan musiikkiopistossa. Opettaja Paula Metsänen riemastui lahjoituksesta.

Ylöjärveläisenä Péter Csonka vei viulut täkäläiseen toimipisteeseen, mutta hän osoitti ne koko opistolle. Kohteen valintaan vaikutti, että Csonkan pojat harrastavat Pirkanmaan musiikkiopistossa. Opettaja Paula Metsänen riemastui lahjoituksesta.

Siinä ne lepäävät koteloissaan, pikkuiset viulut. Nämä pehmusteiden seasta pilkottavat kuusi soitinta Pirkanmaan musiikkiopisto sai taannoin lahjoituksena.
Lahjoittajana oli ylöjärveläinen Péter Csonka, joka sai viulut aikoinaan äidiltään, viulunsoitonopettaja Emilia Krassoilta.
– Kaapissa kun ne seisovat, ne eivät soi. Instrumentille tekee hyvää, jos sitä soitetaan, itsekin viulunsoittoa harrastava mies perustelee.
Csonka halusi jatkaa äitinsä perinnettä: viulut olivat aikanaankin opetuskäytössä, ja niiden ansiosta moni pienokainen pääsi harrastukseen käsiksi.
– En halunnut myydä näitä. Toivoisin, että nekin, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa omaa soitinta, voisivat soittaa.
Viulunsoitonopettaja Paula Metsänen yllättyi lahjasta iloisesti. Viulut tulivat vieläpä oivaan rakoon, sillä juuri on suunniteltu uutta alle kouluikäisten valmennusryhmää.
– Soittimet saadaan heti käyttöön, opettaja uumoilee mielissään.

Ani harvoin koituva kunnia

Lahjoitus on harvinainen makupala. Opintosihteeri ei muista vastaavaa Ylöjärven toimipisteestä, edes täällä ennen toimineen Länsi-Pirkanmaan musiikkiopiston ajoilta.
Pirkanmaan musiikkiopistossakaan, johon täkäläisopisto yhdistyi, ei soitinlahjoituksia tule usein, hyvä jos kerran viidessä vuodessa.
– Nuottilahjoituksia tulee vähän useammin. Ja joskus pieniä rahalahjoituksia. Voisimme myös hakea yhteistyökumppaneita lahjoittajiksi, rehtori Jouni Auramo toteaa.
Valtaosa opiston soittimista on siis sen itse ostamia.  Ne on hankittu valtio- ja kuntatuista sekä oppilasmaksuista koostuvin budjettivaroin. Joskus on käytetty myös lahjoitusrahoja ja konserttilipputuloja.

Varastossa on soittopeli poikineen odottamassa tarvitsijaansa.

Varastossa on soittopeli poikineen odottamassa tarvitsijaansa.

Vuokralle eritoten aloittelijoille

Isoja, vain opistotiloissa käytettäviä soittimia, kuten rumpuja, lukuun ottamatta opistosoittimet on tarkoitettu harrastajien vuokrattaviksi.
Periaatteessa soitin pyritään tarjoamaan kaikille tarvitseville, mutta käytännössä lähtökohtana ovat aloittelijat ja kovassa kasvuiässä olevat, joiden on vaihdettava soitinta alati isompaan.
– Tällä hetkellä esimerkiksi täysikokoisia viuluja ei ole Ylöjärvellä lainkaan. Ja joillakuilla on oma soitin alusta asti, Metsänen kuvailee.
Soittimen saa käyttöönsä vuokrapaperit täyttämällä. Vuosivuokra on 80 euroa, ja kuluvat osat, kuten kielet, perhe maksaa itse.
Lainaan kuuluu tietysti oikeaoppinen käyttö, johon opettaja ohjeistaa: jouset kiristetään vain soiton ajaksi, soitinta ei jätetä kylmään autoon, kädet pestään ennen soittoa ja instrumenttia ei käytetä leikkikaluna…

Huolloin pitkä ikä

Opisto taas huolehtii pitkästä elinkaaresta. Se hoitaa luonnollisesta kulumasta johtuvat perushuollot, ja lainan päättyessä soittimen kunto tarkastetaan. Aika ajoin varaston kaikki soittimet käydään läpi.
Niinpä soittimilla on kymmenien vuosien ikä. Uusia kuitenkin hankitaan resurssien mukaan muutamia vuosittain, niin rikkoontuneiden tilalle kuin ilmeneviin uusiin tarpeisiin.
Ylöjärven soitinmäärää, yli 200:aa, Metsänen pitää sopivana. Lainausjärjestelmää hän kehuu loistavaksi.
– Tämä mahdollistaa kaikille soiton aloittamisen, hän myhäilee.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?