Äänestäjän motiivi

Poliittista järjestelmää on tullut useasti kuvattua eri näkövinkkeleistä. Tärkein lenkki koko ketjussa on lopulta aina äänestäjä. Hänen aivoituksistaan poliittisten toimijoiden teot saavat alkunsa. Äänestäjien perustelu tulee esiin lopussa. Edelleen pitää paikkansa se, että äänestäminen ei riitä. Paljon enemmän saa aikaan, jos auttaa tuttavaansa vaalityössä tai peräti itse lähtee ehdokkaaksi.
Ennen lopullista paljastusta pitää taustoittaa lisää yhteisten asioiden hoitamista. Poliittinen päätöksenteko on mosaiikkimaista. Asiat eivät suinkaan ole pelkästään sitä, miltä ne näyttävät. Aloitteleva valtiomies saattaa olla täynnä uusia ideoita. Valistunut kansalainen osaa olla realistinen ennustaessaan, että mitään noista ehdotuksista ei saa läpi.
Kokenut poliitikko Jörn Donner on aikoja sitten todennut, että päätösvaltaa on enemmän muualla kuin eduskunnassa. Nuoren asiantuntijan kannattaa siis mieluummin hakeutua Pitkänsillan eri päihin töihin. Poliittisiin tehtäviin riittää niiden vajavaisesta merkityksestä huolimatta melko paljon tavoittelijoita. Osaltaan tätä selittää se, että poliittista pestiä tai pelkkää ehdokkuutta voi yrittää käyttää ponnahduslautana eteenpäin mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.
Politiikan toimijoista on äkkiseltään vaikea erottaa sydämellään mukana olevat pintajulkisuutta rakastavista. Yhtä kaikki molemmat ryhmät uhraavat todella paljon aikaansa ja usein henkilökohtaisia varojaan vuosikausien vaalityöhön. Onnistunut pyrkiminen vaatii henkilökohtaista pyrkimistä, tilaisuutta ja nostetta.
Henkilökohtainen pyrkiminen esiintyy oikeastaan päivittäisessä käyttäytymisessä. Näkyviä tilaisuuksia erilaiseen pyrkimiseen tulee säännöllisesti. Perinteiset vaalit ovat niistä se tavallisin vaihtoehto. Erilaiset, mieluiten suuret järjestöt kelpaavat mainiosti tilapäiseksi korvikkeeksi. Usein ihminen itse sokeutuu ja hän ei huomaa ympärillään olevaa nostetta tai lähinnä sen puutetta. Paksu kallo kestää vaihtelevan ajan huoneentaulua, jossa lukee: ”Kohti uusia tappioita.” Onnistunut pyrkiminen vaatii siis kaikki kolme asiaa kohdalleen.
Käytännön politiikassa asioiden etenemistä hidastaa jokaisen toimijan oma poliittinen viiteryhmä. Jokainen joukkue koostuu yksilöistä. Oma poliittinen tulevaisuus vaarantuu, jos kollega urheilutermein saa enemmän jääaikaa. Poliittinen pitkävihaisuus on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Mikä sitten kaiken tämän kaaoksen keskellä on se äänestäjän motiivi? Hän on lopulta inhimillinen olento. Tämä eläin äänestyspäätöksellään hakee vain ja ainoastaan omaa etuaan. On suorastaan pieni ihme, että järjestelmä ylipäänsä pysyy kasassa.

marko@markotaipale.fi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?